Hetken siinä seisoallani huojuttuani sain änkättyä, että saisiko olla jotain juotavaa, kahvia, teetä...

Helen kohotti torjuvasti kätensä, hänen hymynsä sammui kuin katkaisimestä kääntämällä.

-  Kiitos, ei mitään minulle.  Parempi siirtyä heti suoraan asiaan.  Jospa istuisimme.  Ja pyydän, että asioiden nopeuttamiseksi vastaat vain silloin, kun minä kysyn.  Ensiksikin haluan lausua ihmetykseni - paitsi Borsin etnisestä taustasta - niin myös hänen vajavaisesta maamme historian tuntemuksestaan.  Kuten sanoin, pyydän saada puhua asiani loppuun.  Sen jälkeen on teidän vuoronne, jos teillä on jotain todistusvoimaista sanomista tai puolustusta asian suhteen.

Kärpäset lentelivät kaikessa rauhassa avoimeen suuhuni ja takaisin.  Taisi muutama rakentaa sinne pesääkin.  Ostoskeskuksen seinät sortuivat, taivaat aukesivat kaataen myrkyllistä avaruuspölyä niskaani,  ihana Helen oli haihtunut Floridan helteeseen ja hänen tilallaan julmisteli Frankensteinin laihansitkeä, silmäkuopistaan vihreitä salamia linkoava kerberos.  Lasipöytä välissämme peittyi kuplivaan vaahtoon.

-  Yritin etsiä poikanne tietoja, mutta en löytänyt mitään.  Ikäänkuin häntä ei olisi olemassakaan: löytyi vain pelkkä tyhjä kansio!  Sehän on ennenkuulumatonta.  Miten hän on yleensä päässyt sisään kunnianarvoisaan kouluumme?  Epäilen pahaa vilppiä, johon on ehdolla tasan kaksi henkilöä.

Helen katsoi lävitseni keihäänkärkisilmillään.  Hänen välimerenvihreät pupillinsa olivat kärsineet jonkinlaisen Phobalin myrkkykatastrofin.  En pystynyt katsomaan, vaan laskin katseeni pöydän vaahtoavaan lasipintaan ja piirtelin siihen kirjaimia sormi vapisten:  She is a pit...

Tarjoilija tuli kesken kaiken pyyhkimään pöydän pölyisen pinnan, joten havahduin ja näin tilanteen ulkopuolisen silmin.  Helen tuntui puhuvan aivan normaalilla äänellä.  Kauniskin hän oli edelleen, mutta jotenkin etäisellä, virkanaismaisella tavalla.  Ehkäpä asiallinen kävelypuku aiheutti sen.

Mutta se, mitä hän puhui, kuulosti edelleen siltä, kuin puolimetriset jääpuikot olisivat valuneet pitkin selkärankaani:  Tyhmä, onneton, äiditön, varautunut, ehkäpä jopa hyväksikäytetty poikaressu, jonka ainoa hyvä ominaisuus tuntui olevan laaja sanavarasto, jota sitäkin hän käytti tapansa mukaan väärin.  Opettajana hän ei saattanut lukea niitä kieroutuneita, vääristyneeseen mielikuvitukseen ja luonteeseen sitoutuneita vääristelmiä, joita ei voinut ainakaan esseiksi kutsua.  Viranomaisille hän oli jo ilmoittanut, jotta huostaanotto saisi mahdollisimman pian lain voiman.  Itse asiassa häntä oltiin jo etsimässä, mutta valitettavasti Borsi oli kerennyt poistua koulun alueelta kesken päivän, joka sekin oli ennenkuulumaton rikos heidän tarkasti vartioidussa koulussaan.

Enää en kuunnellut.  Tartuin kiinni hänen puseroonsa, napit lentelivät pitkin kivilattiaa.  Tuhma tyttö, eihän hänellä ollut edes rintaliivejä.  Sekunnin verran tuijotin hänen pieniä rintojaan hävyttömän julkeasti, sitten juoksin pakoon ja jätin taakseni kiljunnan ja sekasorron.

Piti etsiä Borsi!