Eihän se uni heti tule etenkään silloin, kun on lopen väsynyt. Poika oli arvonnassa saanut sen narisevan hetekan mallin, mutta minähän sitä sain pitkin yötä kuunnella. Omassa petissäni muhkurat olivat aivan väärissä paikoissa omien pahkuroiden suhteen ja arvelinkin aamuisen ylösnousun olevan kiven takana tai ainakin muutaman älähdyksen säestämä.
Juteltiin siinä ajan kuluksi Borsin kanssa niitä näitä. Pimeässä keskustelu saa usein aika intiimin säväyksen, joten Borsi kertoi päiväkirjasysteeminsäkin. Hän kertoi tyhjästä tulleena olleensa mielikuviltaankin kuin iso, tyhjä ja kumiseva astia. Siis lähinnä atavistinen tai mielikuvitekseton. Hän koki olevansa lapsi vailla ominaisuuksia, joten hän ryhtyi keräämään niitä tietysti ympäristöstä, joka ei alussa ollut kovin virikkeinen: oli vain se leikkilaiva, peitto ja pari hullua ihmistä. Ja tietysti se mies, joka keräsi hänet rannasta.
Tuosta luonnehdinnasta olin vähemmän otettu. Kuin olisin ollut rannassa keräämässä ajopuun kappaleita. Ja niitähän kerätään isojen merien rannoilta eikä pikkujärven hietikolta.
Se sama tunne oli vallannut Borsinkin: ettei se järvi riitä, vaan piti päästä johonkin suurempaan tilaan, jossa tuuli puhaltaa kovempaa - jotenkin isosti, laajana ja kaukaa tulleena. Saadakseen minut ymmärtämään hän keksi erilaisia ilmaisuja, ehkä sanoja. Ja ihmeekseen aloin selvästi osoittaa ymmärryksen merkkejä.
- Ja nyt ollaan sitten täällä suuressa maailmassa lainsuojattomina pakolaisina yöpyen kurjan motellin kurjilla vuoteilla tietämättä, mitä huomenna tapahtuu!
Taisin naurahtaa määritelmäni päälle hieman kitkerästi, koska Borsi oli vähän aikaa melkein hengittämättä. Sanoi lopulta, että niin tai näin, olimme kuitenkin maassa, jossa kymmenet miljoonat ihmiset puhuivat samaa kieltä ja valtameren takana oli toinen mokoma määrä lisää samaa kieltä puhuvia ja varsinkin LUKEVIA ihmisiä.
En oikein tajunnut. Itse olin melkein koko elämäni pärjännyt mainiosti suomella, jota puhui vain muutama miljoona ihmistä ja nekin sanojaan säästellen, lahjakkaasti vaieten. Suomessa oli sentään LUKEVIA ihmisiä melkein enemmän kuin puhuvia ihmisiä - toisin kuin amerikoissa, jossa ihmiset lukivat lähinnä kirjojen takakansien esittelyt ja puhuivat sitten lukemastaan hyvinkin sujuvasti ja asiantuntevasti.
- Mutta myyntilukemat ovat miljoonia verrattuna jonkin pikkumaan parin tuhannen painosmäärään, Borsi tuhahti.
- Sitten kun minä alan isona kirjoittaa kirjoja englanniksi...
- Ahaa, suorastaan riemastuin, aiot siis opetella ajattelemaankin amerikanenglanniksi, jotta sitten isona kirjoittaisit hyviä kirjoja ja rikkaaksi tulisit.
- Ja varsinkin kuuluisaksi, Borsi lisäsi hiljaisella äänellä.
Taisi poika nukahtaa kerrottuaan suuren salaisuutensa ja suunnitelmansa.
Itse valvoin vielä hyvän tovin. Sade rupesi rapisemaan vasten ikkunaa. Siihen taisin lopulta sammahtaa nähden levottomia unia ajopuista yrittämässä pyörittäytyä aaltojen avustuksella rantaan.
JATKUU...
Kommentit