kirjoitan vain sen verran, etten kirjoita mitään.  Tai en ainakaan paljon.  Enkä varmasti jatkokertomusta, joka on jatkunut jo liian pitkään.  Minulla on vain se vika, etten osaa lopettaa juttuani fiksusti.  Tai juuri, kun olen pääsemäisilläni viimeiseen, kaiken solmivaan ja päättävään kappaleeseen, niin huomaan unohtaneeni jonkin tärkeän pointin.  Ja taas homma jatkuu - ja lukijat haukottelevat.  Kolina vain kuuluu, kun otsat kolahtelevat kirjoittimien päälle.

Kohta kolahtelee itsellänikin.  Kissa on yöuniasennossaan, eli kerällä - ollut jo pari tuntia.  Joten jospa pää pelaisi taas huomenna vähän vilkkaammin kuin tänään.  Jos huonommin, niin turha nousta koko harmaana päivänä.