Ajoin partaani kylpyhuoneessa, kun Kulkuri tuli oven taakse rymistelemään ulospääsyä.  No, kissanhan on mentävä asioilleen.  Menin samalla oven avauksella rappusille ravistelemaan paidan etumuksesta irtokarvoja.  Kissa mietti hetken omiaan ja pyörähti takaisin sisälle.  Ei sanonut sanaakaan, ei minunkaan tarvinnut, sillä niin jäisesti henkäili pohjatuuli suoraan rinnuksiin.  Kissa painui suoraan makuuhuoneeseen ja kaivautui petaamattoman sängyn syvimpään täkinkoloon pyöreälle kerälle.

On se siellä vieläkin, vaikka olen ollut itse pakotettu kauppareissulle.  Muuten olisin voinut jättää huomiseen, mutta jos illalla lumipyry hyökkää päälle, niin eipä ole huomenna hauskaa auton kaivaminen kinoksista. Oli nytkin melkoinen jäiden rapsominen ikkunoista, kun en ole vieläkään saanut ostettua sitä sisätilan lämmitintä.  Ensi viikolla on pakko täytää tankki - pitkästä aikaa - joten jos tällä kertaa älyäisi.

Kaupassa tuli korinsa kanssa vastaan tuttu hahmo, oli vain väritykseltään sinipunainen.  Hetken arvuuttelin rotua, mutta suomea se puhui ja yltiöinnokkaana hiihtäjänä sanoi käyneensä hiihtolenkillä Päijänteellä.  Oli kuulemma vieno pohjatuuli puhallellut sielläkin.  Tosin seuraneitinä mukana ollut lapinkoira oli ollut elementissään nauttien kunnon viimasta ja pakkaskelistä.  Mutta hiihtäjä itse oli vieläkin hileisen oloinen.

Varmaan huomenna painuu sitten umpihankeen suksineen koirineen päivineen ja molemmat nauttivat oikeasta myrryskelistä, kuten Kekkonen aikoinaan.

Tervemenoa, minä käännän vain lämmitystä isommalle ja naukaisen kissalle, että teepä tilaa minullekin siinä sohvalla.