Hieman arveluttaa huomisaamun lisääntyneen lumen määrä.  Vaikka luulisin polven jo kestävän varovaisen kolan työntelyn, niin...

Jonkinlaista piristymistä osoittanee myös se, että tänään oli ihan oikeasti nälkä.  Piti siihen hätään ihan lämmintä liharuokaa kupuun pakata.  Myös joitain pieniä vapaaehtoisia aktiviteettejä tuli harrastettua, eikä pelkästään vallatun sohvannurkan vartiointia.

Saattaa elämää voittaa, vaikken kyseistä sarjaa ole töllöstä aikoihin seurannutkaan.  Myös päivittäin pidentynyt valoisa aika saa aikaan positiivistä värähtelyä jossain aivon kurkiaisessa.

Huomenna ei tarvitsisi käydä kaupassa, kun ruokaa riittää sekä inehmoille että siivekkäille, mutta K-kaupassa pitäisi käydä tarkistamassa muikkutilanne, kun Kulkuri hotkaisi viimeiset iltapaloiksi.

Soitin tänään vanhalle ystävälle, jonka kanssa takavuosina pyörittiin useissa taidepiireissä.  Minä lopetin ne harrastukset samoihin aikoihin kun jäin eläkkeelle.  Syynä oli lähinnä se, etten harrastuksissani enää edennyt millin vertaa, vaan suunta oli sama kuin sillä kuuluisalla lehmän hännällä.

Kun ei enää uutta kunnolla omaksu eikä ahaa-elämyksiä tule, niin oppia-ikä-kaikki-hokema menettää hohtonsa.  Turhautuu ja kyllästyy ja mitä kaikkea keksiikään, ettei tarvitse lähteä lämpimästä pesästään tuuleen ja tuiskuun kansalaisopistoon croquita piirtämään tai savea vääntämään.

Niin, soitin tosiaan ystävälle ja annoin hänelle blogiosoitteeni, hän kun ei ollut sinne päässyt, vaikka olin sen hänelle antanut parillakin kauppareissutapaamisella.  Nyt se onnistui ja samalla soittelimme samassa sävellajissa suitamme varmaan tunnin verran.  Joten heitäpä perään kommentteja, rouva S.

Ezikoinenkin vielä soitti illan päätteeksi valitellen vuotavaa ulkoeteisen kattoa.  Samalla parantelimme mekin maailmaa vähän paremmaksi elää.  Ei silti, ei  pojan talon katto siitä sen kummemmaksi muuttunut niillä puheilla.  Tekoja tarvitaan kipeästi (se rahan meno satuttaa).

Oman talon katosta en puhu mitään, koska vanha on siinä suhteessa täysin paatunut arvellen, että mikä tulee, niin myös menee.

Minäkin menen kohta yrittämään uninarun päästä kiinni.  Eikä sitten mitään narinoita, Polvi!