Oli aika hienoa tehdä pihan lumitöitä, kun aurinko paistoi lämmittäen kelin lähes kymmeneen asteeseen.  Ei nyt sentään vielä plussan puolelle.  Lunta oli aika paljon kolattavana, mutta se oli kevyttä, eivätkä hikikarpalotkaan näkyvyyttä päässeet sumentamaan.

Naapurin muorikin tuli kolailemaan omaa pihaansa - ja kohta ilmestyi oma vaimo paikalle auringon houkuttamana.  Siinä sitten heitettiin sanoja ilmaan, ihan kuin ainakin kesällä.  Paitsi, että kohta piti kyörätä vaimoa takaisin sisälle, kun oli unohtanut talvitakin eteisen naulakkoon.  Ei se siellä kroppaa lämmitä.  Ja paljain käsinkin oli - ihan kuin ruusujen aikaa elettäisiin.

Ei naapurikaan jaksanut pihaansa kokonaan siivota, vaan jätti osan pojalleen, joka oli tietysti nuorna miesnä omilla teillään.  Niillähän on aina omat kiireensä ja kotityöt saavat odottaa.

Hieno oli päivä, mutta iltaa kohti taas pakkanen kiristyi ollen nyt taas kakskolmosen paikkeilla.  Ettei se talvi ihan helposti periksi anna.

Emme mekään, vaan kevättä kohti marssimme, ainakin aina auringon paistaessa.