Niin synkkä kuin oma pään sisäinen maailma onkin, niin en voi olla huomaamatta lisääntynyttä valoajan määrää.  Eli pimeät eivät enää olekaan vastakkain.  Pitäisi varmaan paljastaa vasen sääri ja antaa polvelle luonnollista valohoitoa.

Ei minusta ollut kolaamaan tänäänkään, joten auto lepää edelleen lumivalkoisen täkkinsä alla.  Vanhalla luudalla sentään lakaisin reitin ulko-ovelta viiden metrin matkan lintupaikalle.  Huomiselle jäi vielä hätävara pähkinöitä, kissalle yksi pussi härkäjotain, joten huomenna olisi pakko päästä täydentämään elikoiden varastoja.  Itsellemme löytyy kaapin periltä kaivaillen jotain sössöä.

Ei tosin ole juuri nälkäkään, kun ei mitään tee.  Älinää ja ähinää ei lasketa.  Eräänä illansuuna vaimo kysyi kainosti, että pitäisiköhän tänää syödä jotain.  No, oli kahveeta sentään kitattu ja jotain leipää juustolla hotkittu.  Sanoin sohvani mutkasta, että leikkaa sitä sinistä lenkkiä.  Ja vaimo leikkasi itselleen reiluhkon palan ja söi sen sellaisenaan.  Sain itsekin pienen palan, vaikkei mieli tehnyt.  Maha pienenee.  Voi olla kyllä pelkkää kuvittelua ja vanhan miehen ja mielen harhaa.

Ovikellokin soi tänään, pitkästä aikaa.  Hyvä, että sitä joku joskus testaa.  Se ei ollut hyvä, että oven taakse oli kahlannut joku ulkokattojen myyjä.  Kysyi ensimmäiseksi, että olinko lukenut heidän myyntiesitteensä.  Vastasin, että onhan minulla semmoinen huono tapa, joten siihenkin olin tutustunut.  Lisäsin vielä, että nyt oli talvi ja polvi pirun kipeä, niin etten jaksa tällä haavaa keskittyä katto-ongelmiin.  Mies ei osoittanut minkäänlaisia empatian merkkejä, vaan kaivoi uuden piikin polveeni osoittelemalla räystäältä riippuvia komeita jääpuikkoja.

Minulla alkoi jo pienet liekit leimahdella silmistä ja sanoin ilmeisen kireällä äänellä, että niinpä, vuotoa on, mutta itsepä maksuni maksan ja energiaani tuhlaan.  Mutta en tähän myyjään, lisäsin hiljaa mielessäni.  Sulkeutuvan oven raosta kerkisi hän vielä toivottaa hyvää päivän jatkoa.  Minä mutisin sisään päin jotain sensuroitua.

Mies olisi saanut minut hetkessä puolelleen ottamalla huomioon kipuilevan polveni ja kyselemällä asiaan kuuluvia empaattissävyisiä lisäkysymyksiä.  Mutta ei, ei se edes kuunnellut, kun oli mielessä vain se harjoiteltu myyntipuhe. 

Hyvä myyjä ei ammattiaan kursseilla opi, eikä huono myyjä kauan alalla pyöri.