Kalenteri todistaa, että elämme yli puoliväliä maaliskuuta, eli parin viikon päästä pitäisi aprillattuna juoda kuravettä päälle.  Tiedä sitten, kenen päälle, kun ei edes lumi sula juotavaan kuntoon.  Viime yönäkin mittari näytti ainakin 22 astetta miinusta, eikä nyt päivälläkään vesi räystäistä tipu.  On vaan kaikki talvisen jähmeää - sielua myöten.

Eikä se tätä menoa sula edes juhannukseksi, puhumattakaan vapusta, jolloin poplaritakkisia juhlijoita kärrätään rigor mortis - asennossa sulamaan räystäistä romahtaneiden lumivuorien alta.  Juhannuksena pääsiäiseksi kylvätyt raeruohot nousevat vaivaisen näköisinä ja kalpean keltaisina ikkunalaudan jäisen vetoisesta multakasasta.

Kansa hytisee kylmissään homeisissa mökeissään puristaen valkein sormin iloisen väristä janojuomalasiaan, joka ei sekään enää jaksa tuoda valheellista lohdutusta maksakirroiselle kansalle.  Siitä ei ole enää kuin pieni askel siihen, että kaikki miehet sokeltavat sujuvasti venättä - juuri ennen kuin kuolo korjaa huomaansa.

Niin, että hyvää kevään jatkoa vaan kaikelle kansalle, joka yhä jaksaa Suomen niemeä asuttaa.  Kyllä se siitä.  Olemmehan tutkimusten mukaan outoa kansaa eli ei oikein mistään kotoisin.

Mistä tulemme ja minne menemme, kas siinäpä mainio kysymys.  Vastausta odotellen ja varpaita lämmitellen otetaan iisisti.