En vielä tähän ikään ole selvittänyt itselleni noita  päästäispyhien järjestystä enkä noiden noitien käyntiajankohtia ja muutenkin taas kelit ovat ihan mitä sattuu, vesi tippuu räystäistä ja sitten ei taas tipu ja kissakin on ihan masennuksissaan, kun kaikki kissankulkureitit ovat läpisohjoisia ja kiipeilypuiden ympärykset ovat valtoimenaan hukuttavasta lumesta niin, että pitäisi olla vähintään vinttikissa kyetäkseen kahlaamaan puun juurelle joten on parasta maata alakulossaan sisällä tai korkeintaan ulko-oven syvennyksessä häkin sisällä huokaillen ilmastonmuutoksen ikävää vaikutusta kissojen sielunelämään ja tulevaisuuden uskoon.

Kokoonnuimme sunnuntaina Putkimiehen ja Ruustinnan residenssiin muun vakijoukon kanssa lukemaan toisillemmme kuolemattomia tuotoksiamme sekä keskustelemaan ajankohtaisista sekä myös ikiaikaisista ongelmista, kuten tyhmistä ja sakotusherkistä poliiseista, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista kohtuullisuuden tajua toimissaan.  Siellä hyvien poliisien joukoissa liikkuu valitettavasti sellaisia kohtuuttomuuden tyyppejä, joille jopa peruskoulun oppimäärä on ollut liikaa tai ainakin tiedon omaksuminen ja sen soveltaminen on ylivoimainen tehtävä sekä virheensä tunnustaminen vielä ylivoimaisempi, jota peittääkseen poliisi voi syyllistyä jopa asiakirjan jälkikäteiseen korjaamiseen, joka on tosi kauniisti sanottu, kun en viitsi tässä käyttää toimenpiteen oikeaa ilmaisua.

Mutta parhaan jutun kertoi itse isäntä.  Tuli keskustelua kissojemme ylivoimaisesta fiksuudesta ja viisaudesta sekä yli-inhimillisestä kyvystä kontaktoida ihmisen kanssa.  Mystikko tietysti meni heti kipsiin. koska hän kokee lehmät lehminä, kissat navettakissoina, koirat talonvahteina eli asettaa eläimet niiden oikeille paikoilleen eikä tee niistä ihmisen klooneja.

Putkimiehellä ja Ruustinnallahan on kaksi hienostokissaa, jotka eivät kuljeskele ulkona miten sattuu (nih, Kulkuri, siitäs saat!).  Putkimies, joka jyhkeän ulkokuorensa sisuspuolelta on tavattoman herkkävireinen sellonsoittaja (!), kertoi seuraavan, hyvin asennettaan kuvaavan esimerkin:

Oli jo aika myöhäinen iltahetki, Ruustinna oli jo vetäytynyt yläkerran makuuhuoneeseen Putkimiehen vielä rötkötellessä tv-huoneen sohvalla puolinirvanassa.  Vääntäytyi sitten lopulta ylös mukavasta löhöasennosta ja lempsutteli portaat yläkertaan vain huomatakseen, että kissat makasivat poikittain ja pitkiksi venyttäytyneinä poikittain hänen sängynpuolikkaallaaan.  Normaali, karski suomalainen miehen jörrikkä olisi yhdellä kaarevalla käden liikkellä poistanut moiset esteet tieltään lopuksi yötä.  Mutta ei tämä felixtrooppi, hän hiipi hiljaa, kissoja häiritsemättä takaisin alakerran sohvalle.

Sieltä vaimo hänet aamulla löysi, unisena ja kai ihan onnellisena.  Vaikka ei ollut saanutkaan.  Siis nukkua omassa vuoteessaan.