Kyselen itseltäni.  Sorruin tilaamaan hulvattoman kalliin kirjasarjan "Suomi 1900-2000", neliosaisen jättiläisen, joista kukin painaa niin paljon, ettei vaimo jaksa nostaa.  Sisältö kertoo tietysti koko Suomen uuden ajan historian, mielestäni aika mukavasti ryhmiteltynä sisältäen runsaasti valokuvia ja tapauksia historian varrelta.

Moni voi itseni tavoin kysyä - lapseni etunenässä - että joko heittää pahastikin?  Puolustaudun sillä, että arvostan edelleen painettua sanaa, huolimatta kaikista wikipendioista ja quuglettamisista.  Katsoin juuri tänään koneelta  tietoja näyttelijä John Thaw´sta.  Ihan asiallisia tietoja englanniksi, joskin hajanaisen tuntuisia olivat.  Sitten menin suomennettuun osioon.  Se oli karmeaa luettavaa:  hädintuskin sisältöä tajusi, vaikka kaikki sanat suomea olivatkin.

Että kaikki kunnia hyvin toimitetulle tietokirjalle.  Vielä joku kustantaja uskaltaa sellaisiakin julkaista.  Sopii hyvin perinnöksikin lapsilleni, vaikka heillä lieneekin kohtalaisen hyvä historian taju.  Mutta lisä ei tee pahaa.

Eikä sitä kirjasarjaa sitten heitetä paperinkeräykseen.  Tai tulen sieltä jostakin takaisin kummittelemaan - jos nyt ylipäätään satun kuolemaan.  Joka tapauksessa, jos niin käy, niin ovat kirjasarjan sivut silloin josku 204...  jo hiirenkorvilla kuin keväiset koivut ja lisäksi kellastuneet kuin himotupakoitsijan sormet.

Vaikka en enää poltakaan,  ja yleensä multaiset sormenikin pesen - muistaakseni.