Ei, en ole mennyt kihloihin, kun entinenkin on voimassa.  Enkä ole lintuja rengastanut, vaan vapaana saavat ne lintulaudalla nokitella pähkinän muruja.

Vaan Ka:ta kesärengastettiin Kuopuksen kanssa.  No, kanssa ja kanssa,  lähinnä päältä katsoin, kun oli niin komea päiväkin.  Minua taas auttoivat päällekatsomisessa vaimo ja kissa.  Jälkimmäinen tosin kyllästyi kohta yksitotisen näköiseen työhön ja vetäytyi päivänokosille auringon kiloon.

Kuopus oli tarjoutunut renkaanvaihtoon jo aikaisemmin, mutta minä toppuuttelin odottelemaan parempia kelejä, jotta piha paremmin kuivuu eikä tarvitse polvillaan kurakossa nököttää.  Kun auton alla oli vielä semmoiset nastattomat talvirenkaat ja varoin yöliukkailla ja sivuteillä ajoa, niin eipä ollut hoppua eikä satunnaista sakon vaaraa.

Tänään sitten Kuopus soitti että joko nyt?  Ikkunasta ulos tiiraillen totesin sään olevan toimenpiteelle mitä otollisin, joten tänne vaan mutteria vääntämään.  Sitä paitsi polvi säikäytti edellisiltana kipuillen uhkaavasti ja aiheutti puolionettoman yön, kun piti sitä jalan asentoa korjailla vähän väliä.  Joten hylkäsin saman tein ajatukset omatoimisesta renkaanvaihdosta. Aamulla otin särkytabletin, vaikka povi tuntuikin paremmalta, varsinkin kun jatkoin puoliväkisin makaamista yli kymmeneen.  Mutta makuuhaavojen jo uhatessa oli pakko nousta, kun aurinkokin vilkuili syyttävästi säleverhon rakosista.

Niin se polvikin jalasta parani niin paljon, että saatoin hakea renkaat kellarista lähemmäksi renkaanvaihtajaa.  Käpsästi se homma taas kävikin, joten annoin pojalle vähän ruoka-  ja matkakorvausta ja lisäksi syntymäpäivälahjajuuroja - olin tietysti unohtanut Kuopuksen vanhenemispäivän, josta hän puhelimitse suluissa huomautti. 

Eikä Kuopus suostunut edes kahvia juomaan, saati mitään syömään, kun on kuulemma Atkinsin dieetillä.  Pitäisiköhän kokeilla?