Sillä sataahan sieltä vettä, räntää, lunta ja tuhkaa.  Siis monipuolinen valikoima, kiitos.  Kun tulisi vielä tuhkan lisäksi timantteja, niin moni olisi tyytyväinen tulevaan elintasoonsa.  Tosin jalokivipörssissä noteeraukset tippuisivat aika nopeasti.  Ja Etelä-Afrikan kulta- ja timanttikaivokset menisivät konkurssiin. 

Tosin siitä kerrottaisiin vain lehtien sisäsivuilla, koska turismi olisi vienyt jo kaikki paratiisisaaret ja Välimeren maat perikatoon.  Siinä kuilun partaallahan ne roikkuvat jo nyt holtittoman johtonsa ka onnettoman taloudenpitonsa ansiosta.

Parastaan myös pieni ja sisukas Suomi sillä saralla yrittää.  Niin sanotut liikemiehet levittelevät ties mistä koplattuja rahoja makaroonimaisille poliitikoille ja heitä hännysteleville virkamiehille vaatien koht´sillään "pieniä" vastapalveluksia.  Tauti tuntuu jo levinneen erääseen keskisuomalaiseen kaupunkiinkin.  Pitäähän kunnallispoliitikkojenkin, kun kerran ne isotkin...

Alkaa ilmapiiri olla yhtä sisäänpäin lämpiävä ja ahdistava kuin parhaaseen kekkosaikaan, jolloin mistään ei saanut sanoa mitään ja nyrkkiäkin piti puida salaa taskussa, ettei vaan tullut noottia.  Hulluinta oli se, että ainoa joka oli kyllin rohkea vastustamaan vallitsevaa ilmapiiriä, oli patavanhoillinen Kari Suomalainen piirroksineen.  Tai Tuure Junnila, jota ei pidetty oikein täysipäisenäkään neuvostovastaisine mielipiteineen.   

Se on nyt sitten takatalvi:  maa lumen peitossa ja koko ajan tulee lisää.  Seuraavaksi tulee tietysti se viljelysmaata ravitseva tuhkakerros.  Sen jälkeen kasvatamme viinirypäleitä ja muita etelän hedelmiä.  

Tosin kärvistelemään jäävät Suomen niemimaalle juuttuneet konferenssivieraat ja turistit.  Hiljaista on maassa, merellä ja ilmassa.  Ei pois pääse, vaikka haluaisi.  En aikaisemmin edes halunnut, mutta kohta lainaan tutulta kaverilta kanootin ja lähden melomaan auringonlaskuun päin. 

Kun ei kukaan pääse mihinkään, ei vaikka olisi kuinka tärkeät hautajaiset tiedossa.