Täällä kotona on kova meno päällä.  Tosin vieraita ei ole, eikä tule, kun ei ole kutsuttu.  Kukapa olisi tullutkaan, kun kaikilla on nykyjään niin kauheasti muuta menoa.

Mutta onpa sitten tilaa perheen sisäiselle juhlinnalle.  Olin jo etukäteen valmistellut ja ostellut erinäisiä tuotteita.  Heti aamulla, tai heti kun olin itse herännyt pistin villinä ja vapaana kahvin vapaaseen pudotukseen.  Kahvintiputin ikäänkuin tajusi, että oli vappuaatto ja rohisi aamun kunniaksi tavallista äänekkäämmin.  Leivänpaahdin osallistui riemunpitoon ampumalla paahdetut leivänviipaleet melkein lattialle asti. Jäivät kiikun kaakun ikkunalaudalle keinumaan kuin tivolin surmanlaitteeseen. Tonnikalaa laitoin sormia polttavien leipien päälle niin, että reunoista suorastaan pursusi - osa lattialle asti.  Kunnon kissa ryntäisi oitis ne syömään, mutta meidän Kulkuri ei moiseen alennu, vaan vaatinee ennen pitkää vähintään hopeiset kissanvadit. 

Lehdenkin luin tosi rennolla asenteella:  luin pelkät otsikot perehtymättä tarkemmin edes Yhdysvaltojen rannikkoa uhkaavaan öljykatastrifiin.  Sarjakuvat kävin tosin tarkasti läpi ja ymmärsinkin melkein kaikki huipennukset.  Huomenna luen ehkä Sartren aforismit vai mitä ne olivat.

Annoin maailman mennä menojaan ja keskityin oman blogini kommentteihin ja muutamiin mielikirjoittajiini - tietysti ilman fyysistä kontaktia.  Olinhan edelleen kotonani ja kotona silitetään vain kissaa ja vaimoa pidetään hetki kädestä merkiksi siitä, että kyllähän minäkin sinua.

Heti iltapäivällä, yhden kieppeillä otin kaksi syvällistä lautasta, täytin ne 3/4-osin riisimuroilla, riputin päälle ylimääräisen sokerilusikallisen sekä runsaasti rasvatonta maitoa niin että ripinä vain kävi.  Sitä oli mukava kuunnella, kun oli muuten haudanhiljaista ja sentään vappuaatto, joka sallii pienen metelinkin ilman, että virkavalta tai naapurit ovat niskassa.

Murojen jälkeen teki mieli repäistä kunnolla, mutta kun kissakin tuli aivan selvin päin omilta retkiltään ja kiepsahti omia lempimurojaan syötyään sohvan nurkkaan kiepille kuorsaamaan, niin parin haukotuksen saattelmana seurasin esimerkkiä.  Paitsi kerälle en onnistunut kiepsahtamaan, kun ristiselässä vihlaisi siihen malliin, että kohta menet alas muttei takaisin ylös.

Tunnin päästä havahduimmme molemmat suuresti virkistäytyneinä, jotan laitoin aivoni miettimään illan ohjelmaa.  Kissa ei kummenpia miettinyt, rapsutteli vain korvallisiaan ja naukui itsensä ulos.   Siinä erästä matemaattista dilemmaa miettiessä aika kuluikin siihen pisteeseen, että keitin kolme nakkia / ihminen ja väkevän sinapin ja perunasalaatin kanssa tyydytimme halumme.  Perunasörsseli oli vähän omituista, kun kerman seassa oli isoja perunanlohkoja.  Taitaa mennä hukkaan loppusalaatti - ja saattavat nakitkin aikaa myöten homehtua.  Hirveätä tuhlausta, sanoisivat esivanhemmat.  Onneksi eivät ole katsomassa ja kertomassa Afrikan lapsista.

Pakastimessa odottaa pussillinen jääpaloja:  niitä imeksimme kokiksen seassa illan huipuksi.  Kissalla lienee omat hurjastelunsa toisaalla tontillamme.  Saattaa kiivetä jopa puuhun, jos on tyttökissoja katsomassa.  Kompensoi onneton sillä erästä nuorena kollina sattunutta vierailua eläinlääkärin luona.

Varmaan huomenna ei sitten jaksetakaan riehua tämänpäiväiseen malliin, vaan otetaan ihan lungisti.  Lehteä lukiessakin keskityn oikein kunnolla kuolinilmoituksiin.  Jos vaikka tuttuja olisi.  Voisi salaa tyytyväisenä todeta, että nuorenahan tuokin meni.  Mutta elihän hän huonon elämän!

Toisin kuin eräät... no,  mikä se tuolla pistelee, aivan kuin