Olipa tänään niin kylmä keli, ettei ulkona pärjännyt seisoskelemalla.  Kiisakin kävi ulkopenkillä vain syömässä ja halusi sen jälkeen sisälle sohvan nurkaan makoilemaan.

Itse kävin postilaatikolla, mutta sinne ja takaisin oli niin lyhyt matka, ettei edes vanha mies siitä lämmennyt eikä kukaan tullut siihen hätään lämmittämään.  Olisi kai pitänyt kokeilla auton sisätilan lämmitintä, mutta en  kokonsa tähden saanut sitä nieltyä sisuskalujani lämmittämään.  Olisi siinä saattanut umpisuoli kärvähtää ja maksa poksahtaa kuivuessaan ja jatkojohtokin olisi ollut liian lyhyt ainakin kaupassa käyntiä ajatellen.

Naapuritkin olisivat saattaneet luulla, että lopultakin se mies on saatu liekaan tai ainakin sen jatkoksi.  Tosin pitäisin siihen tarkoitukseen parempana oranssista muovinarua sen näyttävyyden ja pituuden takia.  Sen kanssa voisi hyvin mennä tuonne talon alapihalle ja hyvin se narun pituus riittäisi metsän rajaan pissalle tai muuten vain kuikuilemaan turhan tautta.  Jos vielä lämpimikseen yrittäisi takapuoli edellä puukiipijän tavoin koivun latvaan samalla viserrellen mukavia, niin ei kukaan epäilisi sen yrittävän itseänsä kiikkuun ahdistumaan.

Tosin se oranssi naru saattaisi tarttua kiinni puun oksiin ja muihin risuihin aiheuttaen viserryksen sijaan pahoja äännähdyksiä ja noitumisia kuten pahanilkisillä harakoilla tai masentuneilla variksilla on tapana ja saattaisivat pikkupojat tulla puun juurelle ilmakoillaan paukuttelemaan.

Tosin en ole täällä päin niin pahanilkisiä poikia tavannut.  Korkeintaan omenapuilla ovat vierailleet sitten kesän kallistuessa syksyyn.  Niille olen joskus huudellut noin niinkuin pelin jännityksen vuoksi, en muuten.  Muutenkin tahtoo olla ongelmana se, etteivät kellekään kelpaa ja jäävät sitten lumien alle ne omput.  Mitä nyt ne haaskalinnut noppimassa käyvät ja oravat ehkä nälissään järsivät niitä puista tippumattomia jäätyneitä.

Eipä siinä lopulta auttanut muu, kuin ruveta kuvittelun sijasta siivoilemaan viime syksynä leikatun orapihlaja-aidan jäänteitä.  Taidan tappaa loputkin aidasta niiden halvattujen piikkien takia.  Pistelevät, kun niitä katsookin. 

Sitä hommaa tehdessä aika kului, eikä kylmä päässyt väräyttelemään ruumista.  Mitä nyt sormiin pisteli muutaman reiän ne piikit kuin parsinneulat.

Kissa vain kotona makasi.  Vain viikset välillä värähtelivät.