Kohtasin eilen uuden laiskiaisen alaljin.  Katsoin peiliin ja määrittelin sen köntyskiipijäksi.  Latinankielistä  ilmaisua en tiedä.  Että miksikö katsoin peiliin?  Itseäni ihaillen? 

Ei, vaan pölyn takia.  Sen vuoksi epäilin ensin näköäni, mutta sijoitettuani rillit nenälleni totesin paksun pölyn peittävän talon kaikkia peilejä - ja kaikkia koskemattomia pintoja.  Sitä se Islannin tulivuori sitten teki:  värikin oli sama, eli värittömän harmaa.

Pitihän ne kaksi isompaa kuvastinta ja muutama pienempi puhdistaa.  Ja sijaintia tietysti vaihtaa.  Ne olivatkin sijainneet ihan hölmöissä paikoissa.  Ehjää seinäpintaa on aika vähän lukuisten ovien, ikkunoiden ja muiden krumeluurien takia.  Joten piti siirtaa myös taulujen paikkoja.  Siinä yhteydessä rikoin yhden lyijykynätyön ison lasin kulmauksen.  Olin saanut teoksen lahjaksi eräältä melko tunnetulta ja tykästämältäni taiteilijalta.  Joten se taulu siirtyi väliaikaisesti varastoon odottamaan kehyksen uusiolasitusta.  Sieltä taas kaivoin tilalle  vanhan opettajani öljyvärimaalauksen, jonka myös olin saanut lahjaksi. 

Minuahan voisi syyttää lahjuksen - tai kahden - vastaanottamisesta, kun sellainen tuntuu muutenkin olevan muotia.  Mutta jos itse asiasta kysytään, niin kiellän kaiken enkä muista mitään.  Sekin on viimeistä huutoa, olla vastaamatta huutoonsa.  Vaikka olisi juuri sanonut ottavansa kaiken vastuun itselleen, kunhan kukaan ei kysy hankalia tai kiusallisia kysymyksiä.

Minulta ei kukaan kysynyt mitään, mutta sivut tulivat kyllä kipeiksi.  Josta otan täyden vastuun omalta osaltani, paitsi että piti kiipeillä pitkin seiniä ja toisaalta taas kumarrella itseäni alemmas hankaliin väleihin ja koloihin niitä tulivuoren jäännöksiä putsailemaan.  Joten Islanti kehiin ja vastuuseen kotini pälyyttämisestä.

Siinä pöllytyksessä meni koko päivä ja melkein iltakin.  Loppuillan yritin katsella tulosta tyytyväisin mielin.  Hankalaa se kuitenkin oli, sillä ilta hämärtyi ja kaikki näytti samalta kuin aamullakin.  Ainoastaan pari vanhaa taulua oli tullut uusintanäytille, peilit olivat vaihtaneet paikkaa ja yksi kohdevalo oli siirtynyt toiselle seinälle.

Joten kaikki siivoaminen on turhaa.  Ihan kuten myös purjehtiminen ja puutarhan hoito.  Siinä vain kallisarvoiset ja lähes koskemattomat paikat kipeytyvät.  Pitäisi mennä varmaan kuntosalille tekemään itsensä arvokkaalla kausikortilla ja terveellä tavalla kipeälsi.  Ei ole ollenkaan metroseksuaalista rasittaa itseään siivoustoimenpiteillä.  Luulevat pian alemman palkkaluokan puhdistushenkilöksi.

Imuroidakin pitäisi.  Sen tekisinkin, mutta eihän eläkeläinen mitään saikkua saa.  Eikä juuri mitään muutakaan.  Hyvä jos teetä ja sympatiaa.

Teen voin kyllä keittää itsekin.