Tai vaikka olisi susille juottanut.  Tuskin olisivat nauttineet.  Julmasti olisivat irvistelleet ja pois hölkkineet.

Minä sentään yritin.  Vaimokin meni nukkumaan jo yhdeltätoista, joten minä jäin yksinäiseksi sudeksi.  En sentään niin paljon juonut, että olisin ruvennut ulvomaan.  Eikä neste ollut rähinävaikutteista, vaan tuloksena oli lamauttava unitauti.  Joten juhannusyön auringon nousu jäi kokematta.  Taisi peruuntua koko nousu sateen sattuessa.  Liittyyköhän vakuutuksiimme sateen-sattuessa-pykälä.   Voi siellä 25:llä sivulla pikkupräntillä olla, että sateen satuttamia ei kuivata eikä korvata korvikkeilla.

Herätessäni ensin kuuntelin ja sitten kokeilin päätäni eikä tuntunut missään.  Ajatuskin tuli ja meni normaalin kankeasti.  Yleisolo sopivan hutera ja vessahätä normaali.  Joten arvelin, että ylös on ihmisen noustava juhannuksenakin normaaleihin aamutoimiinsa.

Kyllä se limsa on parempaa sekoittamattomana.  Milloinkas se seuraava pakollinen ryyppyjuhla onkaan?

Vuoden viimeisenä, vai?  Taidan pysyä siinä suhteessa edelleen amatöörinä, vaikka Malmin Polgara moisia tyyppeja karskisti halventaakin.