Se on sitten kohta loppu:  kaikenlainen kerjääminen.  Tosin muistan jo lapsena lukeneeni kerrostalojen ala-aulojen seinältä semmoiselta emalilaatalta, että kaupustelu ja kerjääminen kielletty.  Mutta se koskikin kai lähinnä mustalaisia ja laukkuryssiä.  Tarkoitti siis kielto kansanryhmää, johon se ei uudessa laissa saa kohdistua.  Siis kerjääminen on vastaisuudessa estetty lain voimalla tavallisilta ihmisiltä, jotka puhuvat kotimaisia kieliä.  Latinaksi onkin hankala kerjätä, kun juuri kukaan ei ymmärrä sanottua, paitsi korkeasti oppineet yliopistoihmiset ja heillä ei taas ole koskaan käteistä mukanaan.  Hajamielisiä kun ovat.

Koskeekohan kerjuukielto meidän Kulkuriakin.  Mitä ihmettä minun pitää tehdä, jos se ilmoittaa haluavansa muikkuja.  Sen voi tosin tulkita vaatimukseksi.  Samoin nuo äänekkäät talitintin poikaset, jotka parhaillaankin sirkuttavat ulkona vaatien emoiltaan pähkinänpaloja tai vähintään itikkanippuja.  No, ne kerjäävät minulta vain välillisesti.

Siilitkin kulkevat iltahämärissä muuten vain pihan kukkasia haistellen ja syövät kissanraksuja vain sattumalta niihin törmäillessään.  Poishan ne on korjattava, etteivät harakat tai naakat niitä vie.  Ne taas ovat luonteeltaan enempi varkaan luonteella varustettuja nauttien siitä, että saavat salaa napattua palan jos toisenkin ihmisen näkemättä.  Ei sekään ole kerjäämistä, vaan rikoslaissa aivan toisella nimikkeellä.

Kohta täytyy varmaan palkata henk.kohtainen lakimies, että pysyy selvillä vesillä lakipykälien ja eläinten tekojen tulkinnan suhteen.

Sisältääkö kerjääminen myös ilmaisun "vonkaaminen"?  Sellainenhan on miesten ikiaikainen oikeus ja jopa velvollisuus.  Sillä vonkaaminen on ehdottoman tarpeellista yksinomaan elämisen jatkuvuuden kannalta.  Ja myös naissukupuolen itsetunnon kannalta toivottava vanhan perinteen jatkumona. 

Tietysti tällainen jo hm... alalta kokemusta omaava herrasmies vonkaa enää enempi muodon vuoksi jo omankin itsetunnon vuoksi salaisena toiveena se, että joku feminiini ottaisi sen edes puoliksi tosissaan.

Taitaa olla turha toivo jopa näin juhannuksena...

Mutta on vielä yksi mahdollisuus.  Tarjoan kohta vaimolle sitä likööriä ja itse otan terästettyä sevenuppia.  Siinä jäiden kilahtelua kuunnellessa on mukava miettiä uusia vonkaussanoja.  Kun en vain liikaa syventyisi lauseisen sisällön jalostamiseen - monessakin mielessä.

Onneksi näin sisätiloissa ei ole itikoita verta vonkaamassa ja sepaluksen voi avata omassa vessassa jalat tukevasti lattian pinnalla tanassa.  Toivon niin.

Tanassa siis!