Tai oikeastaan olen lötköillyt hyvinkin ahkerasti, melkein tauotta. Heittänyt tikkaa muutaman kierroksen, ovat nuolet sentään perille lentäneet. Useimmat kovasti kopsahtaen, muutamat pehmeästi tumpsahtaen jopa tauluun. Kovaan ydinkeskustaan eli kymppiin ne ovat napsahtaneet vain muutaman kerran. Linnutkin ovat tottuneet jo niiden syöntipaikan vieressä heiluvaan tyhjäntekijään ja eestaas tepsuttajaan.
Ei kissakaan ole muuta tehnyt kuin nauttinut sään leppoisuudesta. Pieni, viileä tuulenvire on ajanut pahimmat itikkalautat jonnekin metsän rajaan, jonne se kuuluisa jäniskin tuli pyrynä. Mielellään kissa on tullut auringon kiloon rapsuteltavaksi ja kun ei tarvitse läkähdyksiin asti auringon alla maata, niin ruokakin on kissalle maistunut monta kertaa päivän mittaan.
Itse grillasin pakkauksen kabanosseja, minä söin kaksi, vaimo yhden. Raskaat makuut vaatii raskaat makkarat, ja väkisinapit päälle. Sevenuppia on jäähtymässä tyydyttämään iltajanoa. Pitää käydä vielä kysymässä kissan mielihaluja ja ripottelemassa siileille iltapähkinöitä. Toissailtana pihaan tuli puhisemaan kolmas, pienen lotjan kokoinen piikkikasa aiheuttaen pientä levottomuutta kahdessa kanta-asujassa. Mutta eilisiltana ne kaksi jo vetelivat vierekkäin sikeitä pähkinäkasan vieressä, lomalla nekin. Ehkä lotja oli saanut haluamansa.
Minähän en mitään lomia enää saa. Kyllä eläkeläisen osa on tosi kurja. Taidanpa kirjoittaa kansanedustajalleni. (Tuo lause tekee aina minusta vähän merkittävämmän ihmisen, onhan oma edustaja jo jotain, vaikka en tyypillistä, tärkeää ja työtätekevää ihmislajia edustakaan.)
Niin, että seuraavaksi sinne Isolle mäelle tulee lakiehdotus eläkeläisten kesälomaeuroista ja kolminkertaisista sunnuntaikorvauksista.
Kommentit