poraa tämänpäiväinen aurinko.  Kävimme satamassa jäätelöllä, joka piti syödä nopeasti, kun satuimme auringon polttopisteeseen eikä edes tuullut talon sille puolelle.  Siis jäätelön söimme, satama jäi ehjänä rantaan, emme edes nurkasta haukanneet.

Pois se minusta, että varsinaisesti valittaisin.  Mutta oli silti mukava tulla takasin kotiin.  Tosin kaupan kautta mukanamme iso paketti jäätelkötikkuja.  No, on niiden tikkujen ympärillä jäätelöäkin.  Mutta kiireesti piti tulla, etteivät sulaneet takakonttiin.  Onneksi oli sellainen suojapussi mukana.  Tai eihän se onni ollut, vaan kylmää harkintaa ja etukäteen suunniteltu juttu!

Että ei ole vielä helle päätä sekoittanut.  Katsotaan sitten huomisen jälkeen seuraavan kaatosateen jälkeen, että joko pää vuotaa sisäänpäin pollan ravistumisen seurauksena.

En nyt ennustelemaan rupea, mutta helle ja onni käyttäytyvät jokseenkin samalla tavalla.  Aikanaan se loppuu vetistelyyn.

Onneksi myös päin vastoin.

Filosofoin kunnolla sitten viileämmällä kelillä, jos tarkenen.

Nyt naatimme päivän toisen jäätelön.  Eihan niissä ole niitä jouleja, eihän.  Eikä hauleja?