Eikä kissa halua värjötellä, sillä se on viisas ja mukavuudenhaluinen olento.  Siksipä se on todennut sohvan nurkkauksen olevan tähän aikavyöhykkeeseen mitä sopivin lepopaikka.  Mutta siltikin on parin tunnin välein käytävä ulko-ovella vilkaisemassa, josko entinen lämpö olisi palannut pihaan.

Mutta märkää siellä on ja kalseaa.  Eikä vielä itsekään osaa pukeutua asianmukaisella tavalla.  Paljain käsin ja varpain sitä vaan yrittää palloilla pihalla.  Puut pudottelevat irtonumeroitaan yhkä kiihtyvään tahtiin.  Märkinä ne liisteröityvät pihapenkkeihin ja pöytiin.  Eivätkä ne ole viehättäviä katseltavia, vaan aiheuttavat siinä turhanpäiväisinä lököttäessään syvenevää alakuloa ennakoiden sameaa syysmasennusta.

Ellei sitten mahdollinen syyskuulaus kirpeine syysväreineen nosta sen verran mieltä pintaan, että pystyy irtautumaan kaikesta syysliisteristä raikkaana liplatteleviin ja iloisina kiliseviin purojuoksutuksiin.

Löytyisiköhän Spotifystä sopivaa taustamusiikkia.  Ehkäpä Neljä Vuodenaikaa - vailla niitä rospuuttovaiheita.

--------------

No, ehkä kesä ei olekaan aivan täysin mennyttä kalua.  Tätini soitti ja kutsui myöhäiskesän vierailulle mökilleen ensi viikon lauantaina.  Katsomaan samalla äskeisen kesämyrän aiheuttamaa avartunutta järvimaisemaa.  Suostuimme  mielihyvin kutsuun, sillä niin monet hauskat siellä on pidetty vuosien saatossa.

Intiaanikesä on myös tulossa samaan aikaan ja samaan paikkaan.