märkä sää.  Kulkurikin tuli pihalla aamiaistettuaan olohuoneen matolle pesemään itseään, kun ulkona kaikki tasot ovat losumärkiä yöllisen vesivirtauksen johdosta.  Onneksi ei tuulen syöksyvirtauksia tullut näille selkosille.  Kissa pesee ja nuolee, mutta ihminen ei pese eikä peilaa.  Ovat poikittaneet kylän keskustan vesijohdon, nettilehden mukaan epämääräiseksi ajaksi. Joku runkoputki rikkoutunut, ei ilmeisesti myrästä johtuva.  Mutta katki mikä poikki!

Palolaitokselta saisi vettä.  Pitänee ottaa oma amme mukaan.  Onneksi sain kahvit tiputettua, kun olin pannun veslladannut jo illalla.  Ilman pesu- ja juomavettä pärjää pari päivää, mutta kahvit pitää saada kerran vuorokaudessa, muuten tulee vakavia vierotusoireita, kuten hillitöntä ketutusta ja rumia sanoja käheästi kuiskattuna.

Yöllä, pahimman myrän ylitettyä residenssimme, kurkistin ulos pimeyteen siltä varalta, että Kulkuri haluaisi kuivikkeille.  Ei sitä näkynyt, mutta aukeava ulko-ovi rahahti tutusti.  No, siilihän siellä oli vetäytynyt rajuilmalta ovisyvennykseen turvaan.  Ei edes häiriintynyt oven hipaisusta, vaan jatkoi öistä siestaansa kaikessa rauhassa, vaikka sille juttelinkin ja kysyin kuulumisia.  Kun ei oltu tavattu yli kahteen viikkoon.  Oli varmaan ollut lomalla jossain päin Suomea ja nyt jet lagin uuvuttamana lepäsi kotiportaalla.  Borta bra, men hemma bäst!

Siis ei vettä mahan täyveltä.  Kun sitä rupesi lopulta taivaalta tunkemaan, niin suottahan sitä vesijohdoista...

 

J.K.  Taas kaikki kunnossa, vesi tulee vaihteeksi johtoa pitkin.