Koko kesän keltaisina hehkuneet orvokit amppeleissaan roikottavat masentuneina harvoja kukintojaan, vaikka olen niitä kastellut aamuin illoin.  Siniset, nimeämättömät sinikukat, kahdesti vireinä kukkineet, ovat saaneet kesästä tarpeekseen anoen minulta armoa:  lopeta kastelu, emmekö ole tehtävämme jo täyttäneet.  Ainoastaan toinen äitienpäiväruusuista, pihaan karkotettuna, on herännyt syksyyn kuolleista tehden yhden nupun latvikseensa merkiksi siitä, että se kannattaa viedä sisälle ennen halloja.  Tien varren rentun ruusut levittelevät jo holtittomasti valkoisia leijojaan tunkien niitä pohjatuulen tuomina simät suut täyteen. 

Syksy vihjailee julkeasti tuloaan.

Siksi on vastaiskun paikka, vaikka tulevan tappion tunteekin väreinä ihollaan.

Soluttauduimme muuna miehenä ja naisena vaivihkaa muun liikenteen sekaan kohti kaupunkia, jossa hehtaarihallit sijaitsevat.  Kaikilla tuntui olevan helvetinmoinen kiire mennä ohitse - kai siellä helvetissä on jonkinmoinen mainoskampanja menossa kuoleman autuaaksi tekevästä mahdista.  Pidin silti itsepäisesti yllä turvaväliä edellä ajavaan, sillä minulla oli selvä jatkumo meidän molempien elämälle.  Kissakin odotti kotona iltaruokaa.

Pysäköintiruutu löytyi vaivatta valikoiden ja sadan hehtaarin kauppa samoin, vaikka omaan paikalliseen kauppaan olisi voinut siirtyä kymmenen metrin kävelyllä.  Nyt piti vaeltaa ulkoluukulle jo pari tai kolme sataa metriä, ottaa junanvaunun kokoinen kärry seuraksi ostosparatiisin kuivakkaaseen erämaahan.  Muutamien ruokaostosten takia piti vielä vaeltaa parin kilometrin matka.  Ei edes yhtään tuttua tullut vastaan, jonka kanssa olisi voinut puhua häikäisevästä auringosta ja kylmästä tuulen vireestä.

Toki siellä kahvittelupaikkojakin oli useita, mutta vaimo sanoi, että juodaan sitten kotona kunnon kahvit.  Poikkesimme Marimekon putiikkiin.  Kysyin viehättävältä myyjättäreltä ensimmäiseksi, että mikä on firman kurssitilanne.  Se oli hänen mukaansa kohtalainen, joten uskalsin sijoittaa ostoksiin sellaiset sata euroa. 

Nyt vaimo on niin korea puuvillaisessa hameessaan, joka muistuttaa kuosiltaan hänen vuoden -65 äitiysmekkoaan.  Tosin tämä uusi on värimaailmaltaan kesäisen värikäs ja iloisen kukikas kontrastina luonnon hiipuvalle kesäilmeelle.

Jäi omat housut taas ostamatta.  Ei näissä verkkareissa varsinaisia reikiä vielä ole.  Ehkä sitten ensi kesänä on jo reikiä ja pakonomainen tarve hankkia uudet.