joten kaivoin kaapin perältä puolen metrin pinon vanhoja valokuvia.  Oli siinä tietty taka-ajatuskin, koska lupasin etsiä pari vanhaa sukukuvaa serkulle hänen Sippola-sävellykseensä liittyen..  Yhden löysinkin, eli joskus 60-luvun alussa otetun jouluisen kuvan, jossa isäni hieroo anoppinsa hartioita.  Oli varmaan hyvä hieroja, kun hierottavalla on niin autuas hymy huulilla.

Päivähän siinä meni katsellessa.  Vasta kuudelta havahduin siihen, että pitäisi varmaan jotain syödäkin.  Etsimäni kuva osui kohdalle melkein heti, mutta alkuun päästyäni kävin läpi kaikki vanhat kansiot.  Viitisen kymmentä vuotta vanhoista luokkakuvista useimpien nimet olin unohtanut.  Parhaiten muistin keskikoulun aikaiset luokkakaverit.  Heistä tapaankin useimmat parin viikon kuluttua luokkakokouksessa, jolloin tapaamme ensin vanhalla koulullamme ja myös yhteisen illallisen merkeissä.  Jännää ja mielenkiintoista!

Myös 90-luku tuli päivitettyä.  Moni juttu oli jo unohtunutkin, joitakin juhlissa otettuja piti funtsia tosissaan, että missä ja miksi ja olenko tuntenut noitakin ihmisiä.  Yhtä pikimustaa kissaakin ihmettelin, kun se esiintyi nykyisessä kodissamme kuin kotonaan.  Muistin sitten, että yksi naapurin kissa tuolta alapuolelta kävi joka sunnuntai kolistelemassa ikkunapeltiä, että päästäkää kylään.  Kulkuri tuli kuvioon vasta -98 syksyllä reilun vuoden ikäisenä.  Veteraani sekin alkaa olla.

Kuvista päätellen voisi kuvitella, että meilläkin on joskus vietetty melko vilkasta seuraelämää.  No, ainakin nykyiseen olotilaan verrattuna.  Nykyisin väsähtää jo kuvien katseluun.  Melkein työpäivän verran siihen urakkaan menikin.

Joten H., jos käyt tätä vilkaisemassa, niin ajapa meillekin ainakin sitä Sippolan äiti - kuvaa katsomaan.  Ja löytyy niitä muitakin sinua kiinnostavia otoksia.