Kirjoitin eilen illalla seikkaperäistä juttua viime perjantaista, jolloin pidimme keskikoulun päättymisen 50-vuotisjuhlaa Jyväskylän Puistokoululla ja myöhemmin Lutakon Leidissä.  Siitä vuodatuksesta olisi tullut pitkä, koska olin ahertanut jo tunnin ja tuhlannut tuhansia sanoja - enkä ollut vielä päässyt edes koululle asti - kun sanat karkasivat blogista bittiavaruuteen!  Ilmeisesti syyspuhurilla oli osuutensa tapahtuneeseen tai painoin huomaamattani sitä delate-nappulaa.  Voi tietysti olla niinkin, että kirjoitin sellaista roskapostia, että koneen sensori heräsi ja pisti hommalle pisteen.  Niin täysin, etten nähnyt enää pilkkuakaan.  Oli taas kerran pilkkukirves asialla.

Olisin paiskannut koneen kiinni paukahtaen, jos tässä olisi liitteenä ovi, jota paiskoa.  Olisin voinut myös vetää päin näyttöä tai katsoa itseäni peilistä hyvin läheltä äristen vihaisesti.  Sen sijaan painuin pehkuihin ja päätin unohtaa mitään kirjoittaneenikaan.

Ehkä kuitenkin yritän tänä iltana uudestaan, jos en jähmety teeveen ääreen.  Jähmettyihän se Lootin vaimokin Salattujen elinten ääreen ja muuttui kermakakuksi!