Säätieteilijätär lupasi huomiseksi tänne verta, hikeä ja kyyneleitä... ei kun myrskytuulta, viuhuvaa lunta ja luistelevia autoja.  Kun oman auton alla on vielä menneen kesän kumit, niin piti tänään käydä ruokakaupassa varaamassa parin, kolmen päivän sapuskat.  Ettei tarvitse nälissään lähteä ojanpohjia koluamaan.  Kun ei ole vielä niitä lumipenkkojakaan.

Enteilee aikaista talvea.  Samanlainen oli v.-92 lokakuun puolta väliä lähestyessä, jolloin lähdimme Japaniin näyttelemään Genet´n Piiat- näytelmää.  Syntymäpäivänäni saimme Suomesta viestin, että siellä oli tullut reippaasti lunta, vaikka lähtiessämme oli ollut mitä hienoin ruska.  Ei ollut kovin mieltä ylentävää tulla takaisin kesäisestä Japanista Suomen lohduttomaan loskaan.  Oli  vielä kunnon flunssa iskenyt tulomatkan lennolla.  Varsinkin eteläinen Suomi näytti rumimmat äidin kasvonsa. 

Lumi ei sinä talvena enää sulanutkaan, tuli vain lisää.  Käyköhän nyt samoin?  Ei olisi väliksi, tosin maisema olisi yleisilmeeltään valoisampi, siis blondimpi.  Itse pidän enemmän tummista,  vaikka monet parhaista ystävistäni ovatkin vaaleita (niin kai on sanottava, kun väriä tunnustaa).

On kai ne renkaat taas vaihdettava, vaikka eihän siitä ole kuin hetki, kun Kuopus ähelsi niiden kimpussa.  Kovin lyhyt on se aika, jolloin Suomen tiet ovat öisinkin sulat.  Tääll´on halla ja jää, jumatsuka - lähes aina!  Joskus keskellä kesääkin, siitäkin riittäisi karmeita juttuja.

Ilmastonmuutos tulee, paitsi ettei se talvea miksikään muuta.  Pahenee vaan, jos se Golf-virtakin etsii itselleen mukavamman uoman.

Taidan ruveta vihaamaan talvea.  Se varmaan auttaa ja lumi sulaa sihisten ja höyryten tulisen katseeni alla.  Kokeilen heti aamulla, kunhan tulee valoisampaa.