Kova väite, jota en uskaltaisi kohdistaa kehenkään muuhun.  Mutta minulla on tosisteita väitteeni tueksi. 

Jälkijättöinen olen sen vuoksi, että yhä katson Suomen Kuvalehden syntymäpäiväpalstalta ikäkavereiksi kaikki 60-vuotiaat kuvitellen kohtaavani ehkä jonkun tutun kasvot.  Joka kerta tajuan hetken päästä, että eihän siihen mene sen kummoista vuotta tai paria, kun olen itse sitä kauan sitten kauhistumaani tasalukua, joka jo etukäteen haisee kuolemalle tai vähintään liikuntakyvyttömyydeltä tai mielen vajaukselta.

Jään varmaan roikkumaan tähän kuusikymppisyyden harhaan viettäen kohta kahdeksatta väittämääni kertaa tasavuosijuhlaa.  Kun testosteroni häipyy huit hapeliin ja progesteroni tulee tilalle, rinnat kasvavat ja kivekset häipyvät takavasemmalle ilman eläinlääkäriäkin ja kohta voin liittyä takaisin kirkkokuoroon tenoria laulamaan entisen bassostemman esittämisen sijaan, niin ei siinä enää muuta tarvita kuin harmaan parran ja viiksien harjaamista paidan rintamuksista.

Se toinen eli vanhuus tuli samalla kerrottua kaikessa karuudessaan.  Sekin lienee pelkkää harhaa, että viimeiset puoli vuotta selkä on taipuvainen ja nöyrä kuin ei enää kymmeniin vuosiin.  Vasen polvikin on kuin ei ikinä kipeä olisi ollutkaan.  Mutta kaikki se on vain lopun edellä:  pian rollaattorikin on pelkkä ylellisyysväline, jota katson haikaillen ja muistellen kymmenen metrin kelauksen ennätystäni joltain vuosikymmeneltä, jota en enää jaksa muistaa.

Likaisuus taas kuuluu kiinteästi tähän ikään.  Heti kun joku nuori ja tuore tulee vastaan, se nuuhkaisee heti ihan vaistomaisesti nenäänsä nyrpistäen, vaikka olisin tullut suoraan suihkusta, kylvystä ja savusaunasta, suihkuttanut jokaiseen taipeeseeni pari pullollista Anttilan Keväthuuma - dödöä, käynyt kokovartalohieronnassa ja joogassa sekä uudistanut kaiken vielä kerran, vieraillut islantilaisessa geishirissä ja japanilaisessa geishassa, niin vanhuus haisee sitä omaa odooreaan.  Eikä siinä auta loitsu, ei rukous.

Joten reilun viikon päästä olen yhtä vaille.  Mutta vielä on aikaa leikkiä kuusikymppistä.  Viidenkympin villitys oli sentäänvielä lasten leikkiä!  Nyt sen vasta tajuan.