Eilen vietimme illan saunoillen jo perinteiseen tapaan Päijänteen rannan saunassa, siinä Namikan 50-luvun perinteisessä rakennekompleksissa, joka henkii kauniisti omaa aikaansa.  Siellä me olemme omiaan kertaamman sen ajan muistoja ja lukemaan jopa viikon takaisia kokemuksiamme, jotaka toki liittyivät puolen vuosisadan taakse.

Tuntui kovin mukavalta heittää herjja kevyesti lonkalta sen kummemmin vierastamatta.  Tosin semmoinen si edes kuulu tapoihini.  Voin aika helposti heittäytyä juttuihin ihan ilmivieraan ihmisen kanssa.  Jopa siellä Helsingissä, jossa olen usein juuttunut juttuihuin ihan kysyttyäni jonnin joutavia vastaan tulevilta.

Käytännössä homma pelaa samalla periaatteella kuin jossain kotikylän raitilla:  otat katsekontaktin ja sanot jotain.  Ihmiset Mannerheimintiellä eivät okieasti ole sen tylympiä kuin Inarin Ivalossa.  Vai oliko se päin vastoin.  Kyllä se ystävällisyys heti henkii takaisin.