Noustessani aamulla kahvin keittoon, löysin keittiön verhosta talitintin roikkumasta pää alaspäin.  Virkeä se oli ja elävä, ei hirveästi pelännytkään.  Olimme varmaan tavanneet aikaisemminkin.  Tosin en ole aivan varma, koska ne kaikki ovat saman näköisiä (olenko nyt mieleltäni rasisti?). 

Arvelin tintin tulleen lämmittelemään samalla oven avauksella, kun vaimo päästi aikaisemmin aamulla kissan ulos aamutoimilleen.  Avasin pihan puolen  olohuoneen oven ja lintu lensi oitis lumimaisemaan ikään kuin olisi tuntenut reitin vanhastaan.  Ei ollut mikään päätön otus.

Parin tunnin kuluttua verhossa urheili uusi tintti, vai liekö ollut sama.  En vieläkään erottanut tinttejä toisistaan, kun kaikki laulavat samaa äänialaa.  Toistin oven avauksen ja jälleen pois lehahti lintunen kuin varpunen jouluaamuna.

Kohta minäkin tajusin sisääntuloreitin.  Olin eilen kelannut saunasta suihkuhuoneen pienestä ikkunasta menevän vesiletkun.  Ikkuna on sellainen kerralla molemmat puolensa sulkeva lonksumalli ja tietysti se oli huolimattomuuttani jäänyt raolleen.  Sitäpä sitten aina utelias tintti tai tintit olivat tulleet leyhyttelemään sisältä henkivää lämpöä ja samalla tulleet katsomaan ja tervehtimään talon väkeä ja pyytämään täyttämään lintulautaa.

Onneksi kissa oli vierailujen aikana omilla teillään.  Olisipa katilla ollut hauska ja reipas aamupuhde tintin kanssa kisatessaan.  Olisi saattanut mennä uusi kalustuskin kerralla käytetyksi.. 

No, pientä tämä on.  Onhan jonkun rivitalon suuresta ikkunasta tullut olohuoneen sohvalle kokonainen hirvikin, muistan lukeneeni.