ei kutsuttuna,  eikä väkisin haettuna.  Vaan kiltisti koneella, vaikka en koko aikaa kovin siivokielisenä.  Katkua tuli aika ajoin kuin savusaunan räppänästä.  Kipinääkin iski niin, että kissakin luimmisteli mokomaa.

Kaikki johtui Facebookista, johon liityin mielenhäiriössä muutama viikko sitten ja sain velipojankin liittymään, vaikka olimme molemmat sitä mieltä - aluksi - ettei se taida olla meidänlaisten ukkojen sivusto.  Kaikki oli olevinaan jotenkin liian sähäkkää ja hetkessä elävää.  Olimme tottuneet vähän rauhallisempaan blogitustahtiin.

Sitten minulle tuli jotain ongelmia salasanan ja tunnusten ja melkein kaiken muunkin kanssa.  Putiluillakin vähän, mutta hän selvitti sotkut muutaman koneen ulosheittoharjoituksen jälkeen.  Itse olin helpommin periksi antava.  Totesin, että olkoon!  Tosin itseltäni salaa keskellä öitä reistasin tunnusteni kanssa ja aina yhtä epäonnisesti.  Tosin kerran sain sen takaisin ikää kuin vahingossa - pariksi tunniksi.  Sitten taas pimeni.  Molemmissa päissä, siis minulla yläpäässä ja Facebookilla ties missä päässä.

Kävin vielä velipojan kanssa pari sielunhoidollista keskustelua ja pari päivää sitten yritin vielä kerran.  Annoin Facebookille vielä yhden mahdollisuuden:  ja katso, minä onnistuin.  Pari päivää on sitten mennytkin autuuden tilassa.  Olen löytänyt useita maailman turuille kadonneita ystäviä ja tuttuja, pyytänyt kavereiksi ja yllättäen monet ovat minut muistaneet vuosikymmenten takaa - tai ainakin ovat niin kirjoittaneet. 

Velipojan salattu nerouskin on kurkkinut:  hän sai ladattua muutamia viime kesänä meillä ottamiaan kuvia sivulleni.  Olen siitä ylen kiitollinen ja otettu, kun ne kuvatkin ovat kohteen huomioiden sangen edustavia, suorastaan imartelevia (siis ottaen huomioon ikä- ja valaistusolosuhteet sekä kulutus- ja rypytyspintojen tuunattamattomuuden).

Mutta kuitenkin kaikitenkin:  en aio iisin blogia tai teitä rakkaitani unohtaa.  Minä vain käyn välillä vähän seikkailemassa eli tekemässä pieniä, siroja syrjähyppyjä ja sitten taas virkistyneenä palajan

Me miehet nyt vain olemme sellaisia veitikoita.