Sanovat tosi kalansyöjät, että hauki on oikeasti roskakala eikä maistu miltään.  Tosin Itämeri on niin saastunut, että luulisi sen antaneen hauellekin jonkinmoisen aromin.  Viime vuonna oli jokin ongelma hauen luovutuksessa tasavallan presidentille, taisi olla myrsky Perämeressä.  Siitä suuttuneina koko hauen suku jätti Suomen merialueen eivätkä Korppoon kalastajat saaneet yhtä ainokaista.  No, karkasihan se Ainokin Väinämöiseltä, vanha ja kömpelo ukko kun jo oli.  Ja Aino liukas kuin hauen kutkale.  Eli mitä kovempaa puristat, niin sitä herkemmin luiskahtaa otteesta.  Siis naista ja haukea pitää käsitellä samaan aikaan hellästi ja varmasti.  En ole toki paljonkaan kalastellut, mutta jotain olen sentään kirjoista lukenut ja opiksi jalostanut.  Eikä kaikkea voi edes kirjasta, vaan yrityksen ja erehdyksen kautta viisaaksi tullaan. Jos tullaan, mitä joskus itsekin epäilen.

Korppolaiset kalastajat taitavat olla hekin ikääntynyttä porukkaa, joten lienee myöhäistä harjoitella edes mateella, jota riisuessa meinaa mennä hermot.  Siinäkin pitää hallita tekniikka viimeisen päälle.  Ja madekeitto se vasta maukasta onkin.  Mateen kolkkaaminen syysjäällä on kuitenkin yhtä arvaamatonta kuin naisen iskeminen kadulta.  Voi pettää pohja jalkojen alta.

Saihan se Tarja sitten keraamisen hauen, joka muistutti aitoa haukea hyvin vähän.  Oli kuin körmyniska ahvena.  Taikinalla peitettynä, savolaiseen malliin, se voisi välttää presidenttiparin joulupöydässä - tietysti runsailla ruokaryypyillä höystettynä.  Ei sitä sentään selvin päin...

Meidän kissakaan ei haukea arvosta, mutta puoli kiloa neulamuikkuja saisi sen suun maireaksi.  Kannattaisi korppoolaistenkin laskea pyydyksensä Keiteleen tai Päijänteen dioksiinivapaisiin vesiin.

Taisivat julistaa kalojen joulurauhan liian aikaisin.  Pitääkin huomenna ostaa se isompi joulukinkku, ennen kuin siat rauhoitetaan.