Ja pakkanenkin asettuu - vähäksi aikaa.  Vesiputkia olen tarkkaillut otsa kurtussa.  Tosin ei ole mennyt jäihin, kuin yhden kerran.  Silloinkin sain Putkimiehen heti ensiapua antamaan ja hyhmä suli nopeasti lämpöpuhaltimen avulla.  Nyt on kaiken varalta ollut joko keittiön tai vessan vesihana tippumassa.  Viisaat sanovat, että suurin vaara putkiston jäätymisestä on pakkasen lauhtuessa, joten laulakoon raana edelleen sitä joululaulua, jossa sanotaan, että tip tap, tip tap, tipi tapi tip tap.  Ja jouset soittavat taustalla haikean romanttista melodiaa.

Tosiaan, Kuopus oli eilen pitkään vanhusten seurana, syötiin, kahviteltiin ja jaettiin lahjoja: sukkia, yöpukuja, suklaata ja taas suklaata.  Ezikoisen porukaltakin kaksi pakettia sellaista tyyristä suklaata, jota ei meinaa raaskia syödäkään.  (No, söin kumminkin kaksi palaa.)  Kuopus sai vielä kotiin viemisiksi palan kinkkua, imelälaatikkoa ja karjalanpaistia. 

Kuusi paloi koko yön, ei sentään poroksi.  Ei kyllä edes porokahvia juotu, vaan ihan tavallisellla kahvinkeittimellä se tiputeltiin.  Ei edes poron kilkan kalkan aisakelloa kuultu, ainoastaan pakkasen paukkeen nurkissa, kun se oli vähän kireänä.  On nyt vähän lauhtunut - yrittääkseen pyryn jälkeen uudestaan.  Mutta meillä vaan iloisesti vesiä lasketellaan.  Kuin tukkipajat ikään vanhoissa Suomi-filmeissä, hurmaten ja huumaten.

Ja kuusi on harvinaisen komea uusine led-valoineen.  Raaskinko sitä ennen juhannusta riisuakaan.  Epäilen tosin, että se on itsensä riisuvaa mallia.  Putoavien neulasten äänen voi selvästi kuulla tässä hiljaisessa talossa.

Hei, Neulaset, älkää pudotelko niitä tähtiänne, sillä täällä tippuvat oman kuusen neulaset!