- Tarkistetaan rappukäytävästä, jos sieltä Luhtalan niminen löytyisi.  Miksi me ei kännyllä?

- Mennään nyt vain muina miehinä, ettei taas katoa. 

Miehet ylittivät kadun ja parkkipaikan välisen pitkulaisen, vanhoja honkia kasvavan puistonkaistaleen.  Istuivat sitten puiston penkille katsomaan ennen sotia rakennettua kolmikerroksista kivitaloa.

- Muutettiin tuohon 50-luvun puolivälissä.  Isä joutui myymään Laajavuoren ja Tuomiojärven väliselle kaistalle rakentamansa omakotitalon.  Rintamamiestontin oli saanut, mutta ei saanut sitä pidettyä, vaan oli pakko myydä se talo pois jo parin vuoden kuluttua muutosta.

- Oliko isäsi ryyppymies?  Monet sodasta palanneet...

- Ei se edes tupakoinut, mutta ei vaan osannut tehdä rahalle pesää.  Äidilläkään mitään ammattia ollut, kotirouva vaan.  Lohkosi se siitä parin hehtaarin maasta osan erikseen myytäväksi, mutta kaupunki sen kerkesi kaavoittaa puistoksi, joten...

- Että suolarahat siitä sitten?

- Saatiin me velipojan kanssa semmoiset mokkanahkaiset puserot, jota minä pidinkin monta vuotta.  Velipojalle taisi käydä pienksi alle vuodessa.  Tänne sitten muutettiin vuokralle kaksioon.

Kivillä kovetun betoniaidan takana purkautui kappelista hautajaissaattue.  Näytti kuin kaksi mustiin pukeutunutta jalkaväkikomppaniaa olisi käynyt toisiaan päin, kun vuoroaan odottava saattojoukko yritti väistää kappelista tulevaa.  Valkoisella liperillä varustettu kärkimies, pää nöyrän ylpeästi pystyssä johdatti laumansa läpi hämmentyneen, vuoroaan odottavan joukon.

- Tuollahan on enemmän tunkua kuin torilla, Susiluoto totesi.

- Voisivat lämpimikseen kokeilla vaikka kukkohyppelyä.

- Ainakin arkunkantajat saavat lämpöä tarpeekseen.

- Saivat jo, kun laittoivat kärryt arkun alle.

- Olivat laittaneet liinoihin kaikkein rapistuneimmat.

- Taitaa olla tuo arkun kantaminen enää ainoa toimi, johon ei naista oteta.

- Tai johon eivät halua.  Miehen pitää tehdä nykyisin naisten työt kotonakin, mutta harvapa se autoon talvirenkaita vaihtaa.

- Onhan maailmassa vielä muutama tasa-arvokysymys, mutta voisiko sitä ennen ylittää tuo katu ja yrittää kiivetä tarkistamaan se Luhtalan juttu.

Rappukäytävässä oli kaikuvan hiljaista.  Pieni yskäisy moninkertaisti äänen.

- Ihan kun siellä Ameriikan isossa kanjonissa, sama tunnelmakin, vaikken ole käynytkään.  Tekisi mieli laulaa.

- Älä nyt hyvä mies edes yritä, ethän sinä kirkossakaan laula.

Karjunpää lähes tuohtui.

- Olen minä sentään kirkkokuorossakin laulanut ja moni on bassoani kehunut...

- että hyvin erottui muiden stemmoista, vai?

Hyvin alkanut kina hyytyi, kun he huomasivat käytävätaulusta etsimänsä nimen:  kolmas kerros.