- Vai mitä asiaa, kun kaksin pitää... veteraaneille minä aina... vai mitä sotainvoja?

Ruokkoamaton, kulahtaneissa verkkareissaan mies rapsutteli parran sänkeään ja luimisteli rappukäytävään ottaen samalla tukea ovipielestä.  Vanhan viinan lemu tunki Karjunpään sieraimiin.  Susiluotokin yskähti hiljaa merkiksi siitä, että edessä oli arvaamaton tapaus.

- Anteeksi häiriö, ei tässä ollaan tarkistamassa eikä kerj... avustuksia tai semmoisia.  Olisi vain vähän asiaa sellaiselle henkilölle kuin Leena Luhtala, mahtaisiko hän olla tavattavissa?

- Häh, että Leenako?  Mitäs te siitä?

- Olisi vähän henkilökohtaista...

- Että päiväkahvin merkeissä, totta helvetissä.  Ja oikein kahden miehen voimin.  Voin minäkin teille sumpit kiehuttaa.  Jos teillä sattuu olemaan mukana lantrinkia, kun omat  pääsi just loppumaan.

Mies kääntyi ympäri ja lähti niine hyvineen lampsimaan, aikoi ensin ilmeisesti keittiöön, mutta muutti sitten ilmeisesti mielensä ja livahti yllättävän ketterästi vessan ovesta sisään.  Ovi kuului loksahtavan lukkoon.  Susiluoto tönäisi Karjunpäätä kylkeen, että perään vain.  Susiluoto kurkisti olohuoneeseen, havaitsi sen tyhjäksi samoin makuuhuoneen.  Karjunpää kuunteli hetken vessan oven takana koputtaen sitten varovasti oveen.

-  Olemme tosiaan rouva Luhtalan tuttuja ja haluttaisiin...

Mitään ei kuulunut vähään aikaan.  Susiluoto tuli makkarista ja levitti käsiään merkiksi, että ei ketään.  Kävi sitten sulkemassa rappukäytävän oven, kun siellä liikkui joku kaiteita rymistellen ja kaikuvasti vihellellen.  Karjunpää koputti uudestaan, vähän vaativammin.

- Voisitteko tulla pois sieltä, olisi mukavampi jutella.

Oven lukko loksahti auki, Susiluoto napsautti käytävän oven pielestä eteisen kattovalon päälle. 

- Joo, tullaan tullaan.  Mäkin tahon kysyä teiltä yhen tai pari kysymystä.

Ovi aukeni hiljakseen, melkein kuin itsestään.  Susiluoto seisoi rappukäytävän ovella,  Karjunpää tarttui varovasti vessan oven kahvaan ja veti oven avuliaasti kokonaan auki.

- Oho!

- Mitä siellä?

Karjunpää kohotti kätensä Susiluodolle merksi pysyä paikallaan, jotta tämä ymmärsi jotain olevan nyt vialla.  Mielessä välähti, että oliko mies vetänyt itsensä kiikkuun tai karannut ikkunasta.  Ai niin, kolmas kerros, mutta...

Esiin, eteisen puolelle ilmestyi parikymmentä senttiä vakaasti sojottavana haulikon piippua.  Kuului selvästi, kun molemmat hanat viritettiin laukaisua varten.  Susiluodosta tuntui sinä punaisena sekuntina, että tämä sama hetki oli tuttu jostain vuosien takaa. Sama tuttu tunne siitä, että jalat oli naulattu kiinni lattiaan.  Samalla  hän seurasi katsellaan omaa kättään, joka liikkui kuin hidastetussa filmissä kohti aseen piippua.

Jatkuu...