Sen verran ilma pahoinpiteli keliä, että kissakin hämmästyi taivaan jyrinää ja vilahti ihan siätiloihin, jota se ei ollut tehnyt viikkoon muuta kuin kerran vahingossa.  Nytkin oli sen oloinen, että oli kuin vierailulla.  Yritimme vaimon kanssa olla mielin kielin, houkutella vasta grillatulla makkaralla ja hylamaidolla.  Kohta sentään lipitti sitä maitoa ja makkaraakin, mutta vasta sitten kun sai sen ulkoportaille syötäväkseen.

Ja taas kerran menin kauppa-ansaan.  Lähdin vasiten hakemaan kissalle lisäruokaa ja siiliyhteisölle pähkinöitä.  Lintulaudan laitoin kineettiin silläkin uhalla, että pikkuvarpuset ja muut sirkittäjät jäävät vaille jokapäiväistä nokantäytettään.  Sen verran harmittaa tuo naakkojen invaasio.  Ovat harakoitakin pahempia, ne hautajaisapulaiset.  Pysykööt kirkkomaillaan ja vanhojen pappiloiden piipuissa, ei meillä ole varaa niitä säkkikaupalla ruokkia.  Se on saletti juttu se.  Tänäänkin oli ainakin kymmenen roikkumassa ja käkättämässä.

Lyhyt sähkökatkoskin käväisi, aiheutti vain lievän silmanlaajennuksen ja fiat lux!  Ulkona olikin aika pimeää, kun pilvet varjostivat meidät maan matoset.

Kohta kumminkin aamu koittaa ja menen Liisan vieraan uinumaan.  Ihan kiltisti.