Talven jälkeen olen odotellut vesi kielellä jatkoja mielisarjoilleni.  Ehdoton ykköseni on keskiviikon nelosen Mad Men. 70-luvulla itsekin taisin viivähtää muutaman vuoden siinä lumemaailmassa, josta sarja kertoo.  Puku päällä, kaikki hyvin. mutta... 

Onneksi älysin hypätä takaisin tavallisen ihmisen elämään, elintaso laski, mutta perhe-elämä säilyi.  Hieman haikeana katson silti hullujen miesten ulkokullattua loiselämää, olihan siinä kuitenkin jotain, vaikka vain lasihelmiä.

Toinen mielisarjani on Terapiassa.  Ajattelin jättää uusinnat katsomatta, kunnes uudet jaksot ilmestyvät ruutuun.  Tänä iltana vilkaisin yhtä uusintaa - ja olin heti koukussa.  Upea käsikirjoitus ja mahtavat näyttelijät ovat niin todellisia rooleissaan, ettei mitään laitaa.  Pakko on seurata loputkin uusinnat, pakko mikä pakko.  Taisin joskus koulaisena jopa haaveilla psykiatrian opiskelusta.  Mutta sitten kävin läpi pari ammatinvalinta testiä, ja tajusin - jotain: Joko testaajat olivat idiootteja tai minä luolamiehn tasolla.  Siispä menin takaisin luolani rauhaan.

Uusi koukutus on nykyaikaan sijoitettu Sherlock Holmes.  Monet Holmesit olen katsonut vuosien mittaan, mutta tämä on laadultaan ylivoimainen.  Ainakin ensimmäisen osan perusteella.  Enkä usko laadun tästä huononevan.  Jälleen käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijätyö natsaavat neutinnollisella tavalla.  Hienosti on vanha klassikko siirretty tähän päivään.

Katsokaa ja ihastelkaa.

Näillä pärjään, kun on tuota Suommen kesän luontoakin ihasteltava.  Ettei totuus unohtuisi.  Eli sitä, että parasta Suomessa on sen suvi.