Ennen aikaan filmeissä naureskeltiin hajamielisilee professoreille.  Eivät ne Tauno Palon jutut niin kovin hauskoja olleet tähän päivään peilattuina olleet, mutta eilen nauroin makeasti oman hajamielisyyteni innoittamana.

Piti Liisalle katsoa jotain uutta yöasua, kun ei ole tullut pyykättyä vähään aikaan.  Kurkkailin liinavatekaappia.  Oli siellä vanhoja valkoisia perintölakanoita, pitsireunaisia tyynynpäällisiä sekä muuta hauskaa ja tarpeellistakin.  Huomasin sieltä sitten myyntipakkauksessaan olevan jutun, jota kiinnostuin tutkimaan tarkemmin ja muovipäällistä raottamaan.

Auki sen revin ja totesin kyseisen pakkauksen olevan flanellinen naisten yöasun.  Hetken raksutti, kunnes ymmärsin sisällön olevan viime jouluinen lahjani Liisalle.  Oli se vain jotenkin unohtunut kaappiinsa odottamaan oikeaa hetkeä, joka oli sitten unohtunut kaiken kuusen koristelun ja kinkun paiston touhuilussa.

Ehkä nyt oli sen aika, kun kesän helteetkin ovat ohi.  Liisa puki sen ylleen ollen kovin tyytyväinen.  Olihan makuuhuoneen lämpökin laskenut useita asteita. 

Lämpöiseltä tuntui flanelli ihan ulkoa käsin siveltynä.

Aamullakin tuntui sisäkämmen lämpimältä.