Kieltämättä olin itsekin sangen huolissani Euroopan Unionin ja etenkin sen rahaliiton tilanteesta.  Sillä keräilenhän innokkaasti kyseisiä seteleitä, vaikkakin kovin huonolla menestyksellä.  Tänne raukoille rajoille tahtoo ropista vain kolikoita, jos aina niitäkään.  Luulen, että etelä vetää seteleitä turistien lailla, sillä onhan siellä paljon homevapaita paikkoja, joihin isompiakin rahanippuja on helppo varastoida vailla pelkoa pilaantumisesta.  Ja Kreikasta tulee alvariinsa ilmoituksia, että holvit kaikuvat tyhjinä, lähettäkää lisää.

Samalla sieltä löytyy yhä useanpia sylttytehtaita, joita on tähän asti luultu feta-meijereiksi.  Kreikkalaisethan ovat muutenkin kovia lypsäjiä.  Eivät edes täkäläiset sähköyhtiöt yllä läheskään samaan tasoon kuin sikäläiset valtion virkamiehet.  Heidän korkeaa elinikäänsä on ihailtu ja ihmetelty, kun kaikki eläkeläiset alkavat olla vanhempia kuin suomalaiset joulupukit.  Tosin monissa tapauksissa vanhusten omaiset ovat hekin jossain määrin dementoituneita, koska ovat unohtaneet kuolinilmoitusten teon ja eläke on juossut kauan ja pitkään, ei kuitenkaan kauemmas kuin suvun säästölippaaseen.

Ei se sinänsä mitään, Kreikkahan on pieni, sympaattinen jassu cumpare-maa täynnä uzoa ja janoisia turisteja, mutta kun pari, kolme rantaros... rannikkovaltiota tahtoo myös vapaamatkustajiksi ja kuitenkin pysyä kolmen aan kultapossukerhossa, niin alkaa täällä karussa Pohjolassa huolestua moni muukin, että miten meitin oikein käy.  Paitsi hallituksemme, joka on käynyt vaaleat hiukset hulmuten retoriikan vaikealle, mutta niin ruusunpiikkien koristamalle tielle.

Onko meidän tavallisten pulliaisten ja pulliattarien hiivuttava hiljalleen suomättäillemme hallan hiljaa nakertaessa sielumme silpuiksi?

Ei, ei ja vielä kerran EI !  Pyydän omasta ja kansan puolesta, että maltatte vielä kolme tai neljä vuotta.  Sillä taivaalta tulee apu ison kiven muodossa.  Katsokaa ja nähkää niin näette!  Mutta varokaa kipeytyviä niskojanne.  Parasta on asettua selällenne niille sijoille, joissa satutte tällä hetkellä olemaan.  Nurmikkopaikat ovat kesäisin asfalttia tai lätäkkölämpäreitä jonkin verran hintavampia.

Mutta sieltä se on tulossa.  Vähän ennen suurta finaalia kuuluu taivaallinen suhina (katso filmi Maailmojen Loppu), sitten ei kuulu mitään, sitten koette suuren valaistuksen ja vihdoin saatte rauhan.

Joitakin onnettomia saattaa jäädä haromaan euron kolikoitaan, niillä voi pelata vaikka teikkaa, jos sopivia peliseiniä on jäänyt pystyyn.  Mutta muuten ei ole huolta euroboreista eikä paljon mistään muustakaan. 

Hyvää odotusta, kansalaiset!

PS.  Lisää aiheesta eilisessä iltapäivälehdessä.  Ellei tilaisuutta ole peruttu, jolloin pyydämme anteeksi kaikilta haukutuilta ja erikseen siltä isolta ja kömpelöltä meteoriitilta tai mikä se sitten onkaan.