ennen kuin kaikki ystävät hylkäävät.  Joten anteeksi pyydän kaikilta teiltä, jotka ovat tyhjää ja saamatonta sivuani kurkkineet. 

Vaikka olenkin syksyn lapsi ja vastikään syntymäpäivääni hiljaisuudessa viettänyt, niin en kumminkaan ole syksyn lapsi - enkä edes vanhus, vaikka sen suhteen lievästi valehtelenkin.

Olihan se joskus toisin.  Tuli mustikat ja puolukat ja sienet ja kaikki syksyn riemut.  Juostiin kieli lähes ulkona vaimon kanssa etenkin sienisäkkiä täyttämässä.  Muutaman kerran lähes läkähdyin kotimatkalla, kun sieniä tuli liikaakin ja piti ottaa osin vaimonkin taakan kannettavaksi.  Vaikka sienet olivat pääosin siivottu jo siellä metsässä.  Muutenkin siellä metsän siimeksessä karhunmättäällä eväitä naatiskellessa tuli joskus kaikenlaista mukavaa mieleen.  Kun ei niitä muita kulkijoitakaan pilvin pimein alvariinsa inehmoinut.

Myöhemmin vaimon jo osin sairastuttua kävin vielä yksin sienimetsällä, usein jo ensimmäisten syyspakkasten jälkeenkin.  Suojaisista paikoista löytyi vielä aamurapeassa hallassakin paistikelpoista syötävää.  Muuten oli aika hiljaista niin, että korvissa melkein hiljaisuus soi lähes tinnituksen kaltaisena.

Ensimmäisen kännykänkin hankin noiden sienireissujen vuoksi.  Ensinnäkin turvallisuuden vuoksi ja toisekseen sen takia, että saatoin soittaa kotiin jäätyäni yli sen lupaamani paluuajan (joka oli arkipäivisin kello kuusi ja viikonvaihteessa kello neljä) yllättävän  runsaan haaparouskuapajan vuoksi.  Ja muutenkin oli mukava selostaa suorassa lähetyksessä tunnelmia korpikuusen alta kuin ainakin Paavo Noponen samalla tunnelmoiden kiihkeää tuntumaa kymmeniin sieniin, joita levottomat silmäni ahneina vilkuilivat samalla, kun riisuin nappaamani kaunotarta korini piiloon.

Parhainta siinä oli se, että saatoin sitä selostaa suorassa lähetyksessä omalle vaimolleni, eikä hän siitä pahoittanut mieltään, vaan päin vastoin jäi tuomisia odottamaan.

Tänäkin syksynä vielä haaveilin. että voisimme yhdessä metsään köntystellä ihan huviksemme ja vanhoja muistaaksemme.  Mutta haaveeksi se jäi, vakka kulkukelpoisia vielä olemmekin - ainakin jossain määrin.  Tosin tämän seudun korvet ovat nimensä mukaisesti (Korpilahti) ovat loukkoja täynnä, joten...

Taitaa olla kumminkin enempi kiinni saamattomasta yläpäästä.  Lienee olla alapään syytä se, ettei edes eroottisessa mielessä sienien keruu jaksa kyllin kiinnostaa.  Täytynee vierailla paikallisella kirpparilla.

Onkohan kukaan lisenssi lähestynyt asiaa tältä kannalta:  "Metsäsienen osuus pohjolan miespuolisen henkilön seksuaalisen viriyliyyden synnyttäjänä ja ylläpitäjänä ja sen merkitys väestön urbaaniin lapsilevinnäisyyteen ja kännyköiden kannettavuuden ja koon pienentymiseen sekä uusien metsäsovellutusten kehittymiseen Nokian laskevan kurssin taustatekijänä ."

En taida kuitenkaan mennä sieneen - enkä edes kustokseksi väitöstilaisuuteen.