En edes kunnolla hengästynyt eikä edes selkä kipeytynyt, kun kitkarenkaat olivat auton kulmissa suit sait siitä vaan.  Koko homma maksoi vain kupin kahvia.

No, annoin kyllä Kuopukselle työpalkkiota pari nuhjaantunutta seteliäkin. Noin niinkuin kilometrikorvauksena ja päivärahana.  Kun sen autoon olisi vesipumppu uusittava.  Ettei jääpumpuksi muutu.

Mutta ne setelin retaleet olivatkin tulleet lähes käyttöikänsä loppupuolelle.  Tuskin edes kreikkalaisille olisivat kelvanneet eikä Berluksen konille edes erojaislahjaksi.  Muutenkin oli mies kuin myrkyn syönyt kaljunsa koreasti kiillellen.  Jokohan alaikäiset nymfit olivat Rooman ketulle liian happamia.  Vaiko yli-ikäisiä.  Siinä jo Romulus ja Remus toisiaan vilkuilivat Rooman rappiota.  Ja spartalaiset valmiita kalliolta  hyppäämään komissaari Liikasen kehotuksesta.  Kohta Belgian asteriksit ihan metsässä.

En laittanut kysymysmerkkiä kysymysteni perään, sillä ne olivat retorista laatua.  Mutta me vaimon kanssa lähdettiin huoltoaseman kautta kauppaan ajelemaan.  Pitihän ilmanpaineet tarkistaa, vähän vajaata oli.  Mutta ne olivatkin viime talven ilmoja.  Olivat kai sen verran lämmenneet kesän aikana jättäen kuitenkin vain vähäiset hiilijäljet niin, että varaston lattialle oli jäänyt ainoastaa pöly- eli villakoiria.  Ja nekin hengettömiä.  Toisin kuin sängynaluksen alituisesti kansanvaeltavat joukot.

Eivät ratisseet nastat asfaltilla, kun ovat niitä kitkan hiljaisia.  Väittävät, että ovat lumella hyviä, mutta jäisellä pikipinnalla huonoja.  Pakkoko sitä on iljanteelle lähteä,  minä ainakin pysyn silloin melkein aina kotona.  Jos on pakko johonkin mennä, niin varovasti sitten kuin rovasti ainakin. 

Nyt on kelloa peruutettu tunnin verran, paitsi makuuhuoneen kelloradio veisaa vielä kesää.  Ja talvirenkaat suhisevat jo joutui armas aika, tuo talvi suloinen.

Jääkaappikin on täynnä.  Tulkoon myrsky ja talvinen jää. 

Me olemme valmiina piilossa peiton alla.