Poika jäi tuijottamaan näkyä aivan äimän käkenä.  Hän ei uskaltanut liikahtaakaan.  Kamari oli tupaan verrattuna kokonaan toisesta maailmasta:  Harmaan kiiltäväksi maalatulla lattialla levittäytyi paksuja, värikkäitä mattoja, seinillä kookkaita tauluja kullattuine kehyksineen, keskellä lattiaa arvokkaan näköinen pitkä pöytä, jota ympäröi kahdeksan pehmustettua tuolia, kolme pitkillä sivuilla ja yksi kummassakin päädyssä.  Toinen päätytuoleista oli muita isompi.  Varmaankin valtaistuin, poika arveli.  Kuninkaan tai keisarin valtaistuin.  Pöydän yläpuolella riippui arvokkaana kattokruunu, jonka sadat pisaranmuotoiset kristallit loistivat kuin tähdet talvisella taivaalla.  Pöydällä, molemmissa päissä, lepäsivät hopeiset  kolmihaaraiset kyntteliköt.  Salin päätyikkunoita puolittain peittivät raskaina laskeutuvat samettiverhot.  Verhojen lomitse auringonvalo siivilöityi vain vaivoin sisälle luoden huoneeseen taianomaisen hohteen.  Ikkunan vieressä rehotti lakatulla, kapearimaisella puutelineellä suuri, punaisena kukkiva verenpisara.  Vasemmalla seinustalla rojotti kookas, kulunut nahkasohva.  Oikealla jökötti kutsuvana keinutuoli, sekin pehmustettu,  Puisissa kädensijoissa oli kiemuraisia kaiverruksia.  Tällaista on varmaan valtamerilaivassa tai kuninkaansalissa, poika mietti muistellen Suomen Kuvalehdestä näkemiään ulkomaankuvia.  Poika kiipesi varovasti keinutuoliin, joka nyökytteli hitaan arvokkaasti.  Poika haukotteli ja tiesi olevansa kuningas valtaistuinkeinutuolissaan.
Hän havahtui tuvan oven kolahdukseen tai koiran haukahdukseen eikä heti tajunnut, missä oli.  Täti - mikä sen nimi nyt olikaan - tuli kynnykselle kehottaen poikaa tulemaan tuvan puolelle, koska kamarissa oli hallayön jäljiltä vielä kostean kylmää.  Poika ajatteli, ettei tämä ollut mikään kamari, vaan sali, ehkä jopa valtakunnansali, jonka ilmaisun hän oli lukenut Kuvalehdestä.
- En minä, kun täällä on paljon siistimpää!
Täti katsoi poikaa hetken ja purskahti sitten nauruun.  Sai sitten sanotuksi, että tule sitten, kun olen ensin lakaissut tuvan lattian ja vienyt laskiämpärin.
Suuttuikohan se, poika säikähti ja kipaisi tädin perään.

jatkuu...