Aleksis Kivi syntyi 10.10.  Minä vasta 12.10.  Myöhästyin vain kaksi päivää, muuten minusta olisi tullut Suomen kansalliskirjailija. MINÄ istuisin nyt epäergonomisessa asennossa helsinkiläisellä aukiolla kiveen hakattuna toinen jalka - se ylempänä oleva -toista selvästi pitempänä. Jos siitä nousisin, ontuisin pahasti ja varmaan yskittäisikin, kun olen istunut jo jonkin aikaa keuhkot kasassa.  Saisin kuitenkin kirjoitettua modernein menetelmin kakkososan veljeksiin, jossa poikien siskopuoli tulee vaatimaan osaansa Jukolasta ja Impivaaran sileiksi hakatuista metsistä. Ne on kaavoitettu ja kunnallisteknillistetty Venäjän uusvarakkaiden vattumaiksi, joten asianajajat tienaavat hyvät rahat todistaessaan vanhoihin kirkonkirjoihin nojautuen veljesten isällä olleen luvaton, mutta tunnustettu suhde A. Ahlqvistin vaimoon, josta itse A.A. veti kokonaisen herneenpalon vasempaan sieraimeensa. Jonka taas lääkäri Topelius poisti viime hetkellä pinseteillään.  Tämä sarjan kohokohta näytetään toisen tuotantokauden viidennessä jaksossa heti urheilu-uutisten jälkeen ykkosellä.

Kohtalon ivaa on se, että todellakin synnyin kaksi päivää A. Kiven jälkeen.  Joten jatko-osia ei kertakaikkiaan tule Seitsemään Veljekseen. Kannattaa se ykkösosa kumminkin lukea, koska jokainen teistä valehtelee lukeneensa sen. Sama juttu Karamazovin veljesten, Sodan ja rauhan, Kansojen historian ja Aku Ankan koottujen suhteen: vain takakannen teksti on tuttu.

Mutta predestinaatio-oppi on minun puolellani:  Viidennessä elämässäni julkaisen vähintään Tusinaveljekset. Lapsenlapsenlapsenne sen tulevat lukemaan.

Jos selviän hurjista syntymäpäiväkekkereistä.  Kaksi erinomaista poikaani ovat luvanneet tuoda juhlan kirkastukseksi paremmanlaatuisen konjakkipullon.

Mitään leikattua konjamiinia en suostu edes maistamaan. Ei A. Kivikään olisi suostunut - uskoisin.