Tuossa pöytäni kulmalla lepää kaksi tuhtia teosta, peräisin vanhempieni kirjahyllystä.  Ne ovat lähtöisin 50-luvun alun kodistani, samasta pitäjästä, jossa olen oman perheeni kanssa asunut jälleen vuodesta 1976 alkaen.  No, tietysti pojat ovat siirtyneet aikaa sitten omiin kuvioihinsa.

Toinen kirjoista on Mika Waltarin Mikael Hakim, WSOY:n toimittama,Porvoossa painettu, viides painos.  Sivuja 965.  Taisin olla kymmenen ikäinen, kun se oli yläkerran makuuhuoneen alkoovissa iltalukemiseni.  Taisipa olla viihdyttäjänä turhan usein myös silloin, kun olin tekevinäni läksyjä.  Lukemisen keskeytti päiväsaikaan ainostaan viereisen jalkapallokentän metallisen maaliverkon helähdys (itse en koskaan omistanut omaa jalkapalloa, sellainen oli vain seuralla ja muutamilla varakkailla).

Toinen teos on painettu myös vuonna 1951, 612 sivuinen opus, jonka nimilehdellä lukee:

MIELEVÄ  HIDALGO

DON QUIJOTE  MANCHALAINEN

kirjoittanut

MIGUEL DE CERVANTES SAAVEDRA

Jälkimmäinen osa

 

Lienee tuo jälkimmäinen - sekä kirjan ensimmäinen osa - myös ollut monien iltojeni ilo.  Myös niiden päivien, kun olin tulirokossa (kahdesti), tuhkarokossa tai sikotaudissa.  Yleensä vielä alkaen joulu- tai kesälomien eka päivänä.  Niiden parissa oli helppo unohtaa terveyssisaren päivittäiset käynnit penisilliinipistoineen.

Noiden kirjojen ohella muistan muutkin seikkailukirjat, kuten Seitsemän veljestä, Sinuhe ja vähän myöhemmin Tuntematon sotilas, joka piti lukea puolittain salaa.  Vaikka isä kyllä tiesi minun lukevan sitä, mutta ei puuttunut asiaan.  Oli itse sen kaupasta ostanut ja lukenutkin.

Olisi helppo leuhkia varhaiskypsyydelläni, mutta totuus on kuitenkin se, että kunnan pienessä ja suppeassa kirjastossa ei ollut lasten osastoa.  Lapsikin sai lainata kaikkia näkyvissä olevia teoksia.  Ja minähän lainasin noita kirjallisuuden helmiä ja luin niitä ahmien kuin seikkailukirjoja ymmärtämättä mitään niiden hienouksista (enpä taida ymmärtää vieläkään).

Vasta myöhemmin - kaupunkiin muutettuamme - pääsin selailemaan lastenosaston seikkailukirjahyllyjä.  Mutta se vaihe jäi suht. lyhyeksi, koska 15-vuotiaana pääsi aikuisten puolelle lainaamaan ja tutustumaan ulkomaisiin jännittävän salaperäisesti ja eroottisestikin kirjoittaviin tosikirjailijoiden teoksiin.  Ymmärtämättä oikeastaan vieläkään jonkin Näin puhui Zarathustra kirjan ideaa.  Tai Andre Gidetä ja muita modernistejä.  Joku Sagan herätti jo aika vellovia tunteita.  Tervetuloa ikävyys liitti nuoren lukijan hetkeksi beatnik-runoilijoiden väsähtäneeseen sukupolveen.

Olen tainnut aina lukea vääriä kirjoja väärään aikaan.  Kovin on surkeaa lukea kymmeniä tuhansia sivuja ymmärtämättä niistä enempää kuin... pukki sarvistaan.  Paitsi, että kovaa pitää puskea - ja suoraan päin!

Paitsi, etten uskaltanut kovin kovaa puskea, kun se sattui.