Onhan se muhinut pään umpiossa jo viime keväänä.  Kesällä en sitä suunnitellut, kun oli kerran lämmintä ulkonakin.  Mutta nyt, syksyn sateiden ollessa kylmä tosiasia, niin purskahtihan se taas mieleen kuin lähestyvä ukonilma enteellisine elosalamoineen.

Ikään kuin pieniä sähköväläyksiä siellä, missä sanovat aivojen sijaitsevan.  Olisivatko olleet idean poikasia, jotka kiteytyivät pienten harmitusten kanssa selviksi mielikuviksi.

Joskus ihan kunnollisen oloinen parivuode alkoi vaikuttaa ennen nukahtamista jotenkin epäsopivalta ja aanuisin herättyä piti pari kertaa vaihtaa vaivautuneena kylkeä.  Lisäksi vaimon puolella yksi alapohjan lauta oli yhden rymyttelyn seurauksena katkennut (jo vuosia sitten) ja olin laittanut lavettia tukemaan töistä tuomani sopivan korkuisen sahatun kiven kappaleen.

Olohuoneen sohva, jonka olin ostanut jo monta vuotta sitten työkaverilta, oli myös alapohjastaan osin pettänyt.  Vaikka se muodostikin peffani alle mukavan oloisen montun, ja kissakin on siinä toisella laidalla viihtynyt ihan hyvin, niin alkoi se olla jo esteettinenkin häpeä.

Puhumattakaan sohvapöydästä, joka muodostuu kahdesta keskenään epäsopivasta yksilöstä.  Lisäksi niistä pursuaa jatkuvasti painovoiman vaikutuksesta sekalainen lehti- ja paperiröykkiö, vaikka lähes viikottain olen sen siivoavani.

Taulutelevision alla on vanha sohvaneduspöytä, joka on liian korkea ja tietysti kaapiton, joten lisälaitteille on ollut pysyvä tilapäisratkaisu ja kaikki filmit ja muut semmoiset ovat aivan väärissä kaapeissa kaukana niiden luonnonmukaisesta läheisyydestään muuhun elektroniikkaan.

Keittiön pöytä on yli kaksikymppinen mäntyinen ja kolottunut pirtinpöytä. Tilalle riittäisi pienempikin erillisine tuoleineen, kun keittiö on kapea ja pitkänomainen.  Eikä kissakaan syö saman pöydän äärellä.  Satunnaisille vieraille voi kattaa olohuoneen puolella vain metrin päähän keittiön liukuovesta isolle pöydälle, jolle levitän myös aamuisen lehden ja yritän olle kaatamatta koko kahvikupillista kaiken päälle.

Netistä olen kurkkinut monia malleja ja hintoja ja kokonaisuus on pikku hiljaa hahmottunutkin.  Huvittavaa oli saada tänään puhelu joltain suunnittelupalveluja tarjoavalta firmalta, joka olisi tehnyt sisustussuunniittelun ja samalla myynyt kasan uusia huonekaluja.  Osaavat urkkia jo ihmisten ajatuksetkin.

Kieltäydyin kohteliaasti.  Eivät tule meidän huusholliamme eikä minun päätäni sotkemaan.  Vaan sotken kaiken ihan itse!

Hinnaksi tälle kaikelle tulisi reilut neljä tonnia, ellen sitten lopullisesti sekoaisi jossain hehtaarihallissa. 

Mutta täytyy silti ottaa muutaman päivän aikalisä ja miettiä vielä muutamaan kertaan. 

Ja vielä kerran sen päälle.

Vasta sen jälkeen ryhdyn hölmöilemään.