Lehtipuhallinmies on rrrautaa!  Tunnen syvää, varauksetonta ihailua Lehtipuhallinmiestä kohtaan. Hänellä on kylliksi testosteronia ja munaa herättää puolikuolleetkin vuoteistaan järeällä tuututuksellaan.  Hän välittää koko olemuksellaan, että hänen pihassaan ei puuhaile mikään lehtiharavan nitkuttelija hame liehuen, vaan jykeväleukainen lehtipuhallinuros.  Kone ulvoo, kuulosuojaimet kertovat työn hallitusta riskistä, sininen pakosavu peittää miehen mystiseen vaippaansa, syksynruskeat kevytlehdet sinkoilevat turboahdetun myrskyn tieltä sinne tänne, sikin sokin.

Kuka ei tuntisi tuossa infernossa sisäisen voimansa paisuvan giganttimaisiin mittoihin!  Rambomainen työasento ja puhallussuuttimen nartunkaatoasento eliminoi tehokkaasti maahanlaskujoukkojen valtausyritykset.

Minä, surkea vätyksenkuvatus, heitän surkean lehtiharavani pensaikkoon ja pakenen kyyneleet silmistä valuen loukkoni suojaan.  Tiedän sillä hetkellä olevani pelkkä rapsuttajahiiri megalomaanisen yybermenshin maailmassa.  Sisällä, kodin hauraassa turvassa, otan pölynimurin ja kuuntelen turhautuneena siivousvälineen voimatonta hurinaa.  Yritän kuitenkin kuvitella olevani se suuri viidakonsiivooja.  Ehkä joskus vielä uskallan yrittää.  Ehkä Hänkin sitten tervehtisi minua ja heittäisi pari toverillista herjaa.  Puhuisimme silmää nikkaillen naisista ja heidän surkuhupaisista lehtiharavoistaan.  Sitten nauraisimme yhdessä makoisasti ja tyrkkäisimme leikillisesti nyrkit vastakkain niin, että rystysiin sattuisi - ihan vähän vain.  En uskalla haaveillakaan siitä, että hän kutsuisi minut saunaan, joka on tietysti maailman paras.

Kunhan nyt ensin ostan sen lahtipuhaltimen!

P.S.   Ettei tulisi turpaan, niin täytyy sanoa, että k.o. naapuri on osin fiktiivinen, ihan niin kuin minäkin.