Kävin illansuussa lyhyellä kävelylenkillä ja poikkesin läheisellä huoltamolla tulomatkalla.  Baarissa oli hiljaista, vajaa tunti sulkemisaikaan.  Myyjä, hiljainen ja miellyttävä nuori nainen, kysyi yllättäen, että haluaisinko muutaman munkkirinkelin.  Lisäsi kysyvään katseeseeni, että kun jäi niitä niin paljon ja aamulla oli leiponut.  Nyökkäsin vähän ällistyneenä, kun yleensä tarjotaan alennuksella.

Laittoi sitten neljä isoa paperipussiin kotiin viemisiksi.  Kiitin ja pokkasin.  Söin äsken yhden, oli vielä ihan tuore.  Vaimo ei vielä jaksanut, jättää varmaan aamuun.

Että ihan ilmaiseksi.  Ei sitä ihminen käsitä.  Jos olisin paremmin tuntenut, niin olisin kapoista tyttöä halannut karhumaisesti.