Ainoa ahkera tässä talossa, tällä hetkellä on päätteen päällä kipittävä kärpänen.  En ilkeä sitä tappaa, kun se on tuttu jo eilisillasta alkaen.  Välillä se käy istumassa olkapäälläni (on sellainen yhden hyönteisen istuttava) ja kurkkii kirjoittamisiani.  En pahaa sanaa siitä sano, vaikka se onkin musta.  Vaikka pitäisin kyllä enempi sellaisesta albiinokärpäsestä, sinisilmäisestä.
Puut heiluvat.  Ovat mahlaa täynnä ja ihan kännissä.  Ei ne muuten, mutta kun se viikon helle sai mahlan käymään.  Menisiköhän poraamaan reiän yhden kylkeen ja maistaisi.  Saisi halvan ja terveellisen humalan.  Sen tuo koivujen huojunta aiheutti, että ilmakin (se läpinäkyvä vaaleansininen) kävi levottomaksi eikä tiedä mihin asettuisi.  On tuossa yhdessä riippakoivussa tuulenpesä (vaimo luulee sitä harakanpesäksi), mutta on se vähän pieni koko tuulen sinne mennä sinne.
Jotta ei nyt ihan luontohempeilyksi mene, niin puhutaan vähän tappohommista.  Yhtenä iltana vaimo meni taas kissaa sisälle kysymään.  Oli aika hämärää, taisi olla toosan hehku ainoa valolähde.  Tulihan se kulkuri sieltä, aika vauhdikkaasti etujalat harallaan bassoäänellä mouruten.  Tuli kuin munille potkaistu.  Älysin sitten, että takajalkojen välissähän ne kissan värkit ovat ja nekin poistettu kissatohtorin toimesta (isännällä leikkaamattomat, ilman aikojaan kuihtuneet).  Laitoin kiireesti lisävaloa ja harakkaahan se mokoma suussaan roikotti.  Laski se kuin uhrilahjana jalkojeni juureen koko ajan messuten.  Otin lintua koivista ja lähdin sitä kiireesti kiikuttamaan ulos.  Silloin harakka rääkäisi!  Ja melkein minäkin: se olikin vielä hengissä.  Suljin ulko-oven tylysti Kulkurin nenännipukan edestä.  Sinne se kissa jäi perääni huutelemaan, että ettenmäämiauu sitä sulle omaksisaamarimiauu näyttämään vaanmiauu!
Siinä sitä sitten seistiin kahdestaan tajuttoman harakan kanssa suomalaisessa suviyössä. 
Onneksi ulko-oven pielessä oli talven jäljiltä semmoinen petkele eli leveällä terällä varustettu astalo.
Laskin harakan nurmelle ja suoritin julman mutta välttämättömän mestauksen.
On se helvettiä, että tappajan koulutus on mennyt ihan hukkaan.  Reservin kapteeni könyää tippa silmässä läheiseen puskaviidakkoon piilottamaan yhden harakan raatoa ja irtopäätä.

Tuo kärpänen näytön päällä häipyi jonnekin.