jokseenkin selvänä reilusti uuden vuoden puolella.  Olen jo niin tottunut näihin alvariinsa uusiutuviin vuosien vaihdoksiin, että lähinnä vain haukottelen ja totean tapahtuneen.  Mitään sen kummempaa ei ole odotettavissa, paitsi se viimeinen potkaisu ja sitä haluan siirtää mahdollisimman pitkään.  Etenkin, kun terveys tuntuu olevan kohdillaan.  Tosin en ole varsinaisesti sitä toista mielipidettä kysellyt, kun varsinkin niillä asiansa tuntevilla on yleensä kovin negatiivinen asenne ihmisen jatkovuosiin varsinkin silloin, kun joku paikka ei olekaan keskiverto-arvojen mukainen.

Tupakankin jätin jo vuosia sitten, kun väittivät astman iskeneen.  Imin sitä astmapiippua vähän aikaa, mutta se tuntui tyhjänpäiväiseltä hönkäilyltä.  Vanhat röhäyskät asettuivat ja henki kulki pakkasellakin.  En kuitenkaan ole maratoonille harkinnut:  siitä voisi tulla onnellinen äkkilähtö.  Siitä on monia esimerkkejä, kun vanha liikaa innostuu palaamaan nuoruuden lähteelle. 

Mutta katsotaan eteen päin ja yritetään pärjätä tämäkin vuosi eestaas hengittäen.  Eihän elossapysyminen sen kummmempaa vaadi : kunhan muistaa hengittää ensin sisään ja pian sen jälkeen ulos pahemmitta viivytyksisittä.