Karhunpesästä päivää, kuiskaa talviuniltaan hetkeksi havahtunut karhupappa, siristelee silmillään jääkaapille päin ja murahtelee kilpaa mahansa kanssa. Nettikamera seuraa papan pieniä puuhia ikävystyneenä. Se on lopettanut jo aikaa sitten reaaliaikaisen seurannan. Kuva minuutin välein tai vielä harvempaan tahtiin ei yhtään haittaa, koska kuva pysyy samana tunnista toiseen. Kyljen käätäminen aiheuttaa jo uteliasta kuhinaa karhun ystävien laajassa katselijajoukossa. Vetoja lyödään seuraavan liikahduksen ajankohdasta. Ylimääräinen jääkaapilla käynti aiheuttaa ihastuneita huudahduksia: "Katso, kuinka sulavasti se liikkuu tuollaiseksi köntykseksi!" "Voi, miten se jaksaakaan syödä noin paljon kerralla! Vastahan se tyhjensi kattilallisen hernekeittoa aamupäivällä!" "Mutta sillä ei olekaan sitä kuuluisaa pihkatappia." "Katsokaa, sehän nukahti uudestaan. Kananluu jäi roikkumaan toisesta suupielestä! Aivan ihastuttava otus. No nyt siellä joku soitti ovikelloa. Katsokaa, nyt karhupappa on hyvin vihainen. Hampaat vain välähtelevät keltaisessa täydenkuun valossa..."
Yleisö kohahtaa pettyneenä. Viimeinen, mitä he webbikamerasta näkevät, on karhun riuska tassu, joka huitaiseen kameran tuhannen sipaleiksi. He jäävät väittelemään kiivaasti siitä, kuka tai ketkä olivat ovikelloa soittamassa. Samalla kyyppari kantaa kantapöytään lisää kaljaa. Luontoaktivistit toisessa pöydässä kiistelevät siitä, kannattaisiko vielä käväistä kotkan pesällä vai kääntäisikö kanavan euroviisujen karsintoihin.

Sen voin paljastaa blogini lukijoille, että tarina pitää muuten paikkansa viikonvaihteen osalta, paitsi ettei ovikello ole soinut kertaakaan. Ja kanava on ollut koko ajan Eurosportilla.