vähän ripotteleekin.  Sen verran, että kissa siirtyi ulkovarastoon pois turkkia kastelemasta.  Lämpöä ulkona vajaat kaksikymmentä Celsiusta.  Siis normaalia kotimaista kesää.  Joka on epänormaali tilanne tänä suvena.

Eilisilta meni olohuoneen ikkunoista ulos vilkuillen.  Piti oikein nostaa säleverhot ylös nähdäkseni paremmin huojuvien koivujen latvat.  Kunnes en niitä enää erottanut hämärän tihentyessä pimeydeksi.  Ei myöskään kuulunut kaatuvien puiden rytinää - onneksi.

Sitävastoin pelti kolisi ja kumi valitti asvalttia vasten ysitien pohjoisessa eli Petäjäveden risteyksessä.  Kuului sisälle asti.  Kaksi henkilöautoa yritti risteyksen ylitystä samaan aikaan, toinen tietysti kolmion takaa.

Onneksi ei toista autoa ajanut mies liene loukkaantuntut ainakaan kovin pahasti.  Vastahan sama risteys vaati Jämsän suunnasta ajaneen naisen hengen, kun vasemmalle kääntyvä linja-auto ajoi päin.

Tarkkana ja kärsivällisenä saa siinä risteyksessä olla, jos aikoo ylitystä ehjin nahoin ja pellein.  Mutta milloin paistaa aurinko silmiin, milloin on kova kiire tai hermot tiukilla, milloin eivät aivot riitä käsittelemään eri suunnilta tulevaa liikennettä.  Syitä on lähes yhtä paljon kuin kuskejakin.  Lisäksi ysitietä ajavien nopeudet ovat kasvaneet kuudenkympin rajoituksesta ja (tyhjän) peltipoliisin olemassaolosta huolimatta.  Etenkään rekat eivät vaivaudu noudattamaan kyseistä nopeutta, vaan monet paahtavat täyttä sataa risteyksen läpi.  Se ei silti poista kolmion takaa tulevien väistämis- ja odotusvelvollisuutta.  Joka suomeksi sanottuna tarkoittaa pahimmillaan kymmenen minuutin vilkuilua ainakin kolmeen suuntaan, jolloin kuljettajan päästä jo nousee musta savu aiheuttaen lopulta sen vihon viimeisen primitiivireaktion.  Jonka jälkeen ei usein ole enää kiire kuin omaisilla.

Nyt on siis välirauhan aika kaiken luonnon järjestämien näytösten jälkeen.  Viikonlopuksihan on vuorostaan uhka idästä:  tällä kertaa helteen muodossa.  Mitähän se mukanaan tuo, jyrinää, salamaa ja syöksyvirtausta kenties.

No, idästähän se aurinkoinenkin nousee.  Vaikka sanottinkin joskus, että ex Orienti nihil bene!