ei parasiittejä.  Iltapäiväviiden jälkeen ei ole selkään sattunut.  Vähän vielä polveen, mutta se ei kovinkaan vaivaa.  Olo on kuin nuorella sulhasella.  Tosin en taida muistaa, millainen se olo oli, mutta siinä on tarpeeksi paratiisiä, kun ei tarvitse jokaista istumista ja nousemista ja kumartamista (vaimo hoiti puolestani lattiatason) harkita ja suunnitella ja vielä miettiä kyseisen toiminnon käytännön toteuttamista.

Ruokahommatkin ovat osin jääneet hunningolle.  Tosin eillen kykenin vääntämään uuniin lohipaistoksen ja ranskalaiset, nekin kumppanin avittaessa, mutta tänään olimmekin pelkällä voileipälinjalla.  Se lohi oli kyllä kylmänäkin hyvää  leivän katteena.  Jopa  kovin nälkäinen Kulkurikin pääsi tänään lohiosingoille, kun eilen jäi epähuomiossa ilman.  Söikin ison palasen, mutta sitten halusi ulos penkille täydentymään perussapuskoille.

Toivon mukaan tämä olotila ei ole väliaikaista, vaan jatkuu kuin saduissa ikään.  Jo tänä aamuna tuntui ensin ihan hyvältä, mutta sitten iski se Puukkomackie suoraan hermoon, kunnes iltapäivänokosten jälkeen kaikki synnit olivat anteeksiannetut.  Kuin olisi puhdistavalla katolisella ripillä käynyt.  Täytyy ennen nukkumista lausua muutama Ave Maria, vaikka protestanttina en sanoja osaakaan.  Periaatteessa ja hengessä alttiina kumminkin. 

Jos aamulla ja siitä eteenpäin menee hyvin, niin saatan käydä kaupassakin iloisesti vihellellen ja pikkuisen rallatenkin.  Noh, noh, komennan itseäni.  Ei nyt pidä kumminkaan liikaa innostua.

Mutta kun ei mihinkään satu, niin vanhakin siinä nuortuu kuin lapsi leiikimään.

Kivutonta ja rauhallista aamunseutua koko kansakunnalle.